Kuinka yhteiskunnallista vaikuttavuutta tulisi mitata?

Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on yliopistojen ”kolmas tehtävä” tutkimuksen ja opetuksen jälkeen. Yliopistojen rahoitus on riippuvainen menestymisestä kaikissa kolmessa tehtävässä ja tämän vuoksi myös henkilöstöltä toivotaan panostuksia kaikkiin osa-alueisiin. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on mielestäni tutkijalle tärkeää. Tutkimusta ei tehdä tyhjiössä, vaan ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa tutkimusaiheisiin ja hyvin tehty tutkimus vaikuttaa yhteiskuntaan. Silloin, kun yhteiskunnallista vuorovaikutusta käytetään rahoituksen perusteena, täytyy asialle olla luotettava mittari. Kuinka yhteiskunnallista vaikuttavuutta voitaisiin mitata? Mittarin valinta määrittää minkälaisia kannustimia yliopistoille/tutkijoille asetetaan.

Tieteellisen vaikuttavuuden mittaaminen on astetta helpompaa. Mittarina voidaan käyttää vertaisarvioitujen tutkimusten lukumäärää mahdollisesti journaalin arvostuksella tai viittauksien määrällä painotettuna. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen ei valitettavasti ole näin yksinkertaista. Yksi vaihtoehto on laskea yhteen tutkimusviittaukset ja haastattelut mediassa. Roope Uusitalo on tutkinut suomalaisten ekonomistien medianäkyvyyttä Helsingin Sanomien arkiston avulla (Suomalaisekonomistit mediassa). Mediaviittausten avulla voidaan mitata medianäkyvyyttä, mutta vaikuttavuutta ei tällä tavoin voida mitata. Tulisiko vaikuttavuutta mitata sillä kuinka hyvin tutkija saa tieteellisten tutkimusten tulokset sisällytettyä poliittisiin päätöksiin? Tällä mittarilla tutkijoille tulisi kannustin suositella reformeja, jotka ovat poliittisesti helppoja toteuttaa, tai jotka toteutuisivat tutkimuksesta huolimatta. Ääriesimerkkinä tutkijan kannattaisi toimia kuin Simo Frangenin ja kumppaneiden perustama ”Suomen Akateemisten Pienviljelijäin ja Poroerottelijain Keskinäinen Vakuutusyhdistys”-puolue 80-luvun Tampereen yliopistopolitiikassa, joka vaati vaaliohjelmassaan vain sellaisia asioita, jotka olivat jo toteutuneet. Hieman samaan tyyliin toimi Aalto-yliopiston ylioppilaskunta vaatiessaan työmarkkinatuen tarveharkinnan poistoa sen jälkeen, kun kyseinen muutos oli hallituksen budjettiriihessä päätetty ja sisällytetty valtiovarainministeriön budjettiesitykseen.

Yhteiskunnallista vaikuttamista tapahtuu paljon muuallakin kuin mediassa. Esimerkiksi ministeriöiden työryhmissä ja eduskunnan valiokuntien kuulemisissa tutkijat voivat olla vaikuttamassa toteutettuun politiikkaan. Näitä vaikutuksia on kuitenkin hyvin vaikea mitata. Koska nämä toimet ovat kuitenkin pois varsinaisesta akateemisesta tutkimuksesta, tulisi nämä yhteiskunnallisen vaikuttamisen muodot huomioida palkkauksessa, jotta tutkijoilla olisi kannustimia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Empiirisen julkistaloustieteen yhteys ympäröivään yhteiskuntaan on vuorovaikutteinen. Hyvin toteutetut poliittiset reformit antavat tutkijoille uusia tutkimuskysymyksiä ja mahdollisuuksia testata talousteorioiden soveltumista käytäntöön. Jokainen vero- ja sosiaaliturvamuutos on tutkijalle uusi mahdollisuus. Reformeista tehtyjen tutkimusten avulla päättäjät saavat tiedon muutosten vaikutuksista. Uuden tiedon avulla voidaan arvioida muutostarpeita ja muuttaa lakeja tutkimustiedon perusteella. Näin tehdyistä muutoksista tutkijat saavat taas uuden tutkimuskohteen.

Taloudelliset kannustimet eivät tietenkään ole ainoita syitä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisessa. Itse olen ainakin sen verran idealistinen tutkija, että yksi syy tutkimuksen tekoon on se, että toivon voivani muuttaa maailmaa (tai edes Suomen verojärjestelmää) hieman parempaan suuntaan. Uskon että suuri osa tutkijoista toivoo, että heidän tutkimuksillaan olisi vaikutuksia myös akateemisen maailman ulkopuolella. Kaikki eivät kuitenkaan ole hyviä kääntämään tutkimustuloksiaan kansantajuiseen muotoon. Tämä usein aliarvostettu taito on yksi tekijä, joka määrittää sen keitä tutkijoita media haastattelee.

Kuinka yhteiskunnallista vaikuttavuutta tulisi sitten mitata? Siihen minulla ei ole suoraa vastausta. Opetusministeriön työryhmä on tehnyt selvityksen eri mittareista (Yliopistojen yhteiskunnallinen vuorovaikutus) ja näiden mittareiden avulla vaikutetaan yliopistojen rahoitukseen. Mittarit ovat kuitenkin osittain subjektiivisia, jonka vuoksi en ole laisinkaan varma että mittareiden kannustimet kohdistuvat niin kuin ministeriö toivoisi. Mittareita suunnitellessa täytyy olla tarkkana, koska lopulliset kannustimet voivat olla täysin erilaisia kuin mitä mittarin suunnittelija oli alun perin ajatellut.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s