Köyhyysraja, missä menet?

Köyhyyden vähentäminen on usein toistettu tavoite. Se sisältyy myös EU:n 2020 -strategian tavoitteisiin. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimien kannalta on oleellista, kuinka tavoite määritellään ja miten tavoitteen toteutumista mitataan. Esimerkiksi EU:n strategian köyhyystavoite määritellään kolmen indikaattorin eli suhteellisen köyhyysriskin, aineellisen puutteen ja kotitalouden työikäisten jäsenten vajaatyöllisyyden perusteella.

Köyhyysriski määritellään lähes poikkeuksetta kotitalouden tulojen avulla, mutta kuinka hyvin tuloerot mittaavat hyvinvointieroja? Nykyisin Suomessakin on tullut tavaksi tutkia ehdotettujen vero- /sosiaaliturvamuutosten vaikutuksia tuloeroihin. Antaako tuloerojen staattinen tarkastelu oikean kuvan vaikutuksista, vai antaisiko esimerkiksi elinkaarituloerojen tarkastelu uuden näkökulman?

Alla on selitetty erilaisia hyvinvointieromittareita yksinkertaisista monimutkaisiin edeten. Esitetyt mittarit antavat hyvin erilaisen kuvan siitä missä köyhyysraja menee ja minkälaisin toimin köyhyyttä voitaisiin vähentää.

1. Tuloerot

Yksinkertaisimmillaan tuloeroja voidaan mitata vertailemalla kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja. Yleisesti käytetty määritelmä köyhyysrajalle (pienituloisuusraja) on 60 % mediaanitulosta.

Vahvuus:  Yksinkertainen laskea. Kaikki tarvittava tieto saadaan rekistereistä.

Heikkous: Ei huomioi eroja kotitalouksien koossa.

2. Ekvivalenttituloerot

Ekvivalenttitulot huomioivat sen, että erikokoiset kotitaloudet tarvitsevat eri määrän tuloja saavuttaakseen saman kulutustason. Ekvivalenttitulo saadaan jakamalla kotitalouden käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköjen määrällä. Kulutusyksikköjä laskettaessa ensimmäinen aikuinen (>13 vuotias) saa painon 1, seuraavat aikuiset saavat painon 0,5 ja lapset saavat painon 0,3. Näin laskettaessa huomioidaan kulutuksen skaalaedut. Ekvivalenttitulojen avulla pienituloisuusraja määritellään samaan, eli pienituloisuusraja on 60 % mediaanikekvivalenttitulosta.

Vahvuus: Ottaa huomioon kotitalouden koon.

Heikkous: Ei huomioi varallisuuseroja

3. Ekvivalenttituloerot (+ laskennallinen asumistulo)

Tuloerot saattavat antaa vääristyneen kuvan siitä, kuka todella on köyhä. Pelkästään tuloja tarkastelemalla köyhyysriskin alaiseksi tulee määriteltyä myös säästöillään elävä henkilö, joka asuu kalliissa velattomassa omistusasunnossa. Onko kyseinen henkilö todellakin heikommassa asemassa kuin keskituloinen vuokra-asunnossa asuva kotitalous? Yksinkertaisin tapa ottaa asuntovarallisuus huomioon tuloeroja laskettaessa, on lisätä käytettävissä oleviin tuloihin ns. laskennallinen asuntotulo, joka kertoo kuinka paljon kotitalous hyötyy omistusasunnossa asumisesta vuokra-asumiseen verrattuna.

Laskennallisen asumistulon huomioiminen vaikuttaa huomattavasti pienituloisten ikärakenteeseen. Monet eläkeläiset asuvat velattomassa omistusasunnossa ja asumistulon huomioiminen pienentää siten eläkeläisten pienituloisuusastetta.

Vahvuus: Ottaa huomioon erot asuntovarallisuudessa

Heikkous: Asuntotulon käsite saattaa olla joillekin vaikea käsittää/hyväksyä. Muu varallisuus jää edelleen huomioimatta.

4. Kulutuserot

Varallisuus voidaan ottaa huomioon joko tarkastelemalla suoraan varallisuuseroja, tai vertailemalla kotitalouksien kulutusta. Kulutus voidaan rahoittaa joko nykyisillä tuloilla, tai säästöillä/lainalla. Kotitaloudet tasoittavat säästämisellä ja lainaamisella kulutustaan yli ajan. Tämän vuoksi kulutuserojen tarkastelu voi antaa tarkemman kuvan kotitalouksien välisistä hyvinvointieroista.

Hyvinvointierot ovat yleensä pienempiä kulutuserojen avulla mitattuna, kuin tuloerojen avulla mitattuna. Tämä voi johtua mm. siitä että kotitaloudet osaavat varautua satunnaisiin tuloshokkeihin, jonka vuoksi kulutus vaihtelee vähemmän kuin tulot.

Vahvuus: Ottaa huomioon kotitalouksien suunnitelmallisen säästämisen/lainaamisen.

Heikkous: Ottaa huomioon vain yksityisen kulutuksen, kotituotanto ja julkiset palvelut jäävät huomioimatta. Ei voida laskea rekisteritietojen perusteella, vaan vaatii kulutustutkimusaineiston, joka perustuu kyselytutkimukseen.

5. Kulutuserot + julkiset palvelut

Julkiset palvelut tasoittavat kotitalouksien hyvinvointieroja. Suomessa hyvinvointipalvelut kohdentuvat vahvasti pienituloisille (esim. Pylkkänen&Sallila 2011). Julkisten palvelujen huomioiminen pienentää siten hyvinvointieroja. Julkisilla palveluilla on vaikutuksia myös työnteon kannustimiin ja esimerkiksi päivähoitoa subventoimalla voidaan vähentää kannustinloukkuja. Julkiset palvelut voidaan huomioida myös tuloeromittareissa lisäämällä tuloihin julkisten palveluiden nettoetuus. Robert Hagfors on tutkinut julkisten palveluiden vaikutuksia hyvinvointieroihin työpaperissaan ”Julkiset palvelut toimeentulon ja taloudellisen hyvinvoinnin näkökulmasta” (Hagfors 2012).

Vahvuus: Ottaa huomioon julkisten palveluiden hyvinvointieroja tasoittavan vaikutuksen.

Heikkous: Huomioi vain yhden vuoden poikkileikkauksen eikä huomioi hyvinvoinnin tasoittumista yli elinkaaren.

6. Elinkaarituloerot

Onko opintotuella elävä oikeustieteen opiskelija heikommassa asemassa kuin opintotukea korkeampaa työttömyyskorvausta saava pitkäaikaistyötön? Perinteisten tuloeromittareiden mukaan näin on ja melko suuri osa Suomen pienituloisista onkin opiskelijoita. Tilanne kuitenkin muuttuisi, jos vertailtaisiin elinaikaisia tuloja, jolloin juristiksi valmistuvan opiskelijan elinkaaritulot olisivat todennäköisesti huomattavasti suuremmat kuin pitkäaikaistyöttömän tulot.

Elinkaaritarkastelu muuttaa näkemystä tuloeroista ja sosiaaliturvajärjestelmästä. Esimerkiksi Ruotsin verojärjestelmä on elinkaarimallilla tarkasteltuna merkittävästi vähemmän progressiivinen kuin vuositasolla tarkasteltuna (Bengtsson, Holmlund, Waldenström 2012). Elinkaarituloerot ovat yleensä pienempiä kuin yksittäisten vuosien tuloerot, koska kotitalouden tasaavat tulojaan yli elinkaaren. Elinkaarimallin käyttäminen vaikuttaa myös politiikkasuosituksiin. Esimerkiksi Britannian elinkaarituloerojen vähentämisessä viime aikojen merkittävin tekijä on ollut pienituloisille työntekijöille myönnettävä ansiotulotuki (Brewer, Costas Dias, Shaw 2012). Ansiotulotuen suurin vaikutus on siinä, että se kannustaa pienituloisia pienten lasten äitejä työelämään, joka on puolestaan lisää heidän työkokemustaan ja kasvattaa tulevaa palkkaa. Kun tarkastellaan koko elinkaarta, niin kokonaisvaikutus on suuri. Myös julkisten palvelujen suhteen elinkaaritarkastelu tuo lisänäkökulmaa, koska suuri osa julkisista palveluista kohdistuu lapsiin ja vanhuksiin, kun taas keski-ikäiset toimivat palveluiden maksajina. Siten elinkaarimallissa myös julkisissa palveluissa on kotitalouksien sisäistä tulonsiirtoa yli elinkaaren.

Vahvuus: Ottaa huomioon koko elinkaaren.

Heikkous: Vaatii laajan tilastoaineiston ja/tai vahvoja oletuksia laskelmien pohjalle. Toimivatko ihmiset suunnitelmallisesti yli elinkaaren?

Mitä mittaria tulisi käyttää?

Mittarin/indikaattorin valinnassa täytyy tasapainotella yksinkertaisuuden ja tarkkuuden välillä. Yksinkertaisimmat mittarit ovat helppoja tulkita ja niiden laskemiseksi saatavat tiedot on helposti saatavilla. Yksinkertaisuudessaan nämä mittarit kuitenkin jättävät monia tärkeitä asioita huomioimatta ja voivat johtaa virheellisiin politiikkasuosituksiin. Mitä enemmän asioita mittariin halutaan sisällyttää, sitä enemmän oletuksia laskelmien tueksi täytyy tehdä ja sitä laadukkaampaa aineistoa vaaditaan. Monimutkaisten laskutoimitusten avulla laskettavia mittareita voi olla vaikea tulkita ja politiikkasuositukset voivat riippua täysin tehdyistä oletuksista. Tämä korostuu erityisesti elinkaarituloeroja laskettaessa.

Suomessa käytetään tällä hetkellä pääasiassa ekvivalenttituloeroja, jossa on huomioitu laskennallinen asumistulo. Ruotsissa on käytössä jo elinkaarituloeromalli ja Isossa-Britanniassa on nyt käytössä julkiset palvelut huomioivat tuloeromittari, josta parhaillaan kehitetään elinkaarimallia.

Kun mittareiden valikoima on laaja, on mittarin valinnalla suuri merkitys. Toteutettavat politiikkareformit valikoituvat monesti jo mittarin valinnassa.

Jälkikirjoitus: Missä köyhyysraja Suomessa menee?

Ekvivalenttitulojen avulla määriteltynä pienituloisuusraja Suomessa vuonna 2010 oli 14 741€ kulutusyksikköä kohti. Käytännössä siis yksinasuva aikuinen on määritelmällisesti pienituloinen / köyhyysriskin alainen, jos kuukausittaiset käytettävissä olevat tulot ovat vähemmän kuin 1228 € kuukaudessa. Lisää pienituloisuusrajoja eri kotitaloustyypeille löytyy TIlastokeskuksen Tulonjakotilaston sivuilta.

Advertisements

One thought on “Köyhyysraja, missä menet?

  1. Päivitysilmoitus: Optimaalinen verojärjestelmä – matka taloustieteestä talouspolitiikkaan | Second-Best World

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s