Parentonomics – lastenkasvatusta taloustieteen avulla

Luin jo jonkin aikaa sitten Joshua Gansin kirjan ”Parentonomics”, jossa australialainen ekonomisti Gans tarkastelee lapsia, vanhemmuutta ja kasvatusta taloustieteen silmälasien läpi. Kirja perustuu Gansin blogiteksteihin ja käsiteltävät asiat vaihtelevat synnyinkuukauden valinnasta pottakoulutuksen kautta unikouluun ja rankaisukeinoihin. Kaiken taustalla ovat kuitenkin kannustimet ja se, kuinka nämä (taloudelliset) kannustimet tulisi muistaa myös lasten kanssa toimiessa. Gansin tausta on peliteoriassa ja tämän vuoksi katsontakanta on hyvin rationaalinen. Itse pohdin kirjaa lukiessa kuinka erilaisia suosituksia käsiteltäviin tilanteisiin saisi eri taloustieteen haarojen edustajilta. Esimerkiksi behavioraalisen taloustieteen oppien huomioiminen voisi viedä pohjan monilta Gansin näkemyksiltä. Omien lapsieni kanssa toimiessa huomaan itsekin tarkastelevani asioita monesti taloustieteilijänä ja tässä olen huomannut kasvaneeni paremmaksi taloustieteilijäksi pohtiessani kuinka oppimani teoriat sopivat arkeen lasten kanssa.

Yksi Gansin käsittelemä esimerkki on pottakoulutus. Gans käytti taloudellisia kannustimia pottakoulutuksen apuna. Ensimmäiselle lapselle hän antoi karkin aina onnistuneen pottareissun jälkeen. Kun tämä ei tuottanut toivottua käyttäytymisvaikutusta, hän korotti palkkion suklaakarkkiin, jonka seurauksena lapsi alkoi viettää potalla tunteja palkinnon toivossa. Toisen lapsen kohdalla Gans pyrki saamaan vanhemman lapsen auttamaan tarjoamalla vanhemmalle lapselle karkkipalkinnon aina nuoremman lapsen onnistuneen pottakäynnin jälkeen. Tämä johti siihen, että vanhempi lapsi alkoi juottaa sisarukselleen tasaisin väliajoin vettä, jotta pottakäyntien määrä lisääntyisi. Gansin pottakannustinjärjestelmien suunnittelu epäonnistui siis melko täydellisesti. Tarinan opetuksena onkin että kannustinjärjestelmiä suunniteltaessa tulee olla tarkkana, koska kannustimet voivat johtaa täysin toisenlaiseen käyttäytymiseen, kun suunnittelija oli ajatellut. Itse hämmästelin sitä, miksi Gans valitsi palkinnoksi karkin sen sijaan että olisi ottanut käyttöön vanhempien rajattoman palkintoresurssin, eli kehut. Kehut ovat siitä oiva resurssi, että ne eivät lopu kesken, eivätkä ne kärsi inflaatiosta. Meidän pottakoulutus on sujunut Gansiin verrattuna varsin mallikkaasti kehukannustimien avulla. Lasten kohdalla aineettomat palkinnot ovat usein hyödykkeitä parempia kannustimia. Tämä toki pätee myös aikuisiin ja monesti rahallinen bonus voitaisiin korvata myös ansaituilla kehuilla tai aineettomalla statuksenkohotuksella.

Lasten kanssa leikkiminen antaa mahdollisuuden testata mikrotaloustieteen perusoletuksia. Itse olen esimerkiksi testannut kuinka hyvin lapseni noudattavat preferenssirelaatioiden taustaoletuksia. Näistä ongelmallisimmaksi on muodostunut transitiivisuusehto. Transitiivisuusehdon mukaan henkilön, joka pitää appelsiineista enemmän kuin banaaneista ja banaaneista enemmän kuin omenista, tulee pitää appelsiineista enemmän kuin omenista. Transitiivisuusehdon testaus on tullut lapsillemme tutuksi välipalan yhteydessä ja n. 40 % kerroista vähintään toinen lapsi rikkoo transitiivisuusehtoa ja haluaisikin välipalaksi omenan. Koska mikrotaloustiede perustuu preferenssirelaatioiden pohjalle ja makro on mikroperusteista, niin transitiivisuusehtojen rikkoutuminen on hieman huolestuttavaa.

Nyt, kun vanhin lapseni alkaa tulla pelaamisikään, olen pohtinut Gansin hieman erikoista suhtautumista lasten kanssa pelaamiseen. Gans nimittäin pelaa lasten kanssa aina voittaakseen, eikä anna lapsilleen helpotuksia lautapeleissä. Gans kertoo kuinka hän toki alussa aina voitti lapset, mutta lapset halusivat silti pelata useammin hänen kanssaan kuin äitinsä kanssa, joka antoi välillä lastenkin voittaa. Lapset kehittyivät peleissä ja kehittivät oman keinon isänsä voittamiseen, huijaamisen. Pikkuhiljaa lasten kasvaessa he alkoivat yhä useammin voittaa isänsä myös rehellisin keinoin. Itse en varmastikaan suhtaudu voittamiseen yhtä tiukasti kuin Gans, mutta olen pohtinut sitä että kumpi painaa lasten vaakakupissa enemmän, voittamisen ilo, vai häviämisen taito. Jos lapsi ei opi kotona kestämään häviöitä, saattaa hänelle tulla myöhemmin ongelmia. Optimaalista olisi, jos pelit antaisivat mahdollisuuden tasoittaa pelin alussa pelaajien tasoeroa, kuten ymmärtääkseni esim. go-pelissä on mahdollista. En tosin tiedä, onko go sopivin peli lasten kanssa pelattavaksi. Onneksi ensimmäiseksi pelattavaksi tulevat muistipelit, joissa saa pelata voittaakseen ja silti häviää lapsilleen.

Gansin kirja on viihdyttävää lentokenttäkirjallisuutta, joka uppoaa ainakin perheellisille taloustieteilijöille. Vaikka ote on humoristinen, voi kirja herättää myös pohdiskelua. Uskon että monille taloustutkijoille olisi hyödyllistä ottaa välillä taukoa omasta tutkimuksesta ja pohtia teorioiden soveltuvuutta todelliseen arkeen. Kun päivät kuluvat hyvin soveltavaa tutkimusta tehdessä, on välillä hyvä pysähtyä ja pohtia mitkä oletukset ovat näiden tulosten ja politiikkasuositusten takana. Välillä on taas hyvä leikkiä lasten kanssa ihan käytännössä ilman teoreettista viitekehystä.

Mainokset

4 thoughts on “Parentonomics – lastenkasvatusta taloustieteen avulla

  1. Ihan hauskaa settii, vaikka kokemusta aiheesta onkin lähinnä kavereiden kautta.

    Miks kehut ei muka kärsis inflaatiosta? Mun mielestä tuntuis ihan selkeesti kärsivän. Jos kelailee asiaa vaikka urheilun kautta, niin etenkin penskana sydäntä lämmitti ihan eri tavalla silloin harvoin kun sai kehuja siltä yrmeeltä koutsilta, jolta niitä sai ehkä kerran vuodessa ku silloin ku sai kehuja siltä tyypiltä, joka jakeli niitä koko ajan vuolaasti kaikille.

    Transitiivisuusehtoa pitäis tossa varmaan muokata probabilistiseks. Ts. vaikka tykkäis appelsiineista enemmän ku banaaneista, se ei tarkota että haluais automaattisesti syödä joka päivä appelsiineja mieluummin ku banaaneita. Jos siis soveltaa tota ehtoa arkeen, pitäis kelata se niin, että lapsi syö appelsiineja mieluummin ku banaaneja tietyllä ajanhetkellä todennäkösyydellä X ja transitiivisuus tarkottaa sitten sitä, että appelsiinit maistuu myös omenoita paremmin tietyllä ajanhetkellä todennäkösyydellä Y, jos banaaneja preferoitiin suhteessa omenoihin. Ehto rikkoutuis vaan siinä tapauksessa, että riittävän pitkässä sarjassa omenoita preferoitais suhteessa appelsiineihin.

    ”Gans kertoo kuinka hän toki alussa aina voitti lapset, mutta lapset halusivat silti pelata useammin hänen kanssaan kuin äitinsä kanssa, joka antoi välillä lastenkin voittaa”

    Heittäisin hatusta, että lapsille merkitsee tossa eniten se, kumpi vanhempi on innostuneempi pelaamisesta. Vaikka lapset sais kickseja voittamisesta, niin oleellisempaa on että vanhempi motivoi niitä olemalla itsekin innoissaan mukana. Isät lienee keskimäärin innostuneempia peleistä kuin äidit, etenkin digitaalisista sellaisista.

  2. ”Miks kehut ei muka kärsis inflaatiosta?”
    Pohdin itsekin kehujen suhdetta inflaatioon tekstin kirjoittamisen jälkeen ja pitää varmasti paikkansa että kehutkin kärsivät jossain määrin inflaatiosta (ääriesimerkkinä vanhempi, joka kehuu lapsensa jokaista askelta). Itse olen kuitenkin havainnut että kehut kärsivät inflaatiosta hyödykkeitä vähemmän. Toinen hyvä puoli on, että kehut eivät kärsi kyllästymisestä. Eli kehut toimivat palkintona, vaikka pottareissuja tulisi kymmenen minuutin välein, mutta keksien teho saattaa jossain vaiheessa heiketä ja mehupalkinto voi olla itseään ruokkiva kierre.

    Käytän transitiivisuusehdon testaamisessa seuraavaa välipalakoeasetelmaa:
    Pöydällä on omena, banaani ja appelsiini. Tarjoan ensin valinnan omenan ja banaanin välillä, sitten banaanin ja appelsiinin välillä ja lopulta omenan ja appelsiinin välillä. Periaatteessa preferenssien pitäisi säilyä stabiilina yli ajan. Vaikka tästä oletuksesta vähän joustaisikin, niin ei preferenssien pitäisi kuitenkaan muuttua puolen minuutin sisällä. Transitiivisuusehto säilyisi kuitenkin siinä tapauksessa että lapsi on indifferentti kaikkien tarjolla olevien hedelmien välillä. Toinen vaihtoehto on tosiaankin, että preferenssit eivät ole absoluuttisia, vaan todennäköisyyksiin perustuvia. Tämä kuitenkin sotkisi perusmikrotalouden tuloksia jonkin verran, kun ihmisten valinnoista ei voitaisi enää päätellä heidän preferenssejään.

    Gans selitti osan lasten peli-innosta johtuvan juurikin siitä että hän oli innokkaampi pelaamaan lasten kanssa. Gansin mukaan hän oli vaimoaan innokkaampi pelaaja juuri sen vuoksi että hän pelasi voittaakseen, eikä joutunut sopeutumaan lasten taitotasoon. Tämän vuoksi pelaaminen oli Gansille viihdyttävämpää. Tästä johdettuna parhaita lastenpelejä ovat sellaiset, joita aikuisetkin tykkäävät pelata.

  3. Kieltämättä tossa koeasetelmassa kuulostais vähän oudolta, jos ehto rikkoutuis. Tosin sen voi ehkä ymmärtää jotenkin sitä kautta, että halut perustuu paljolti mielikuviin. Kun noita vaihtoehtoja asetellaan vastakkain, se mielikuva muuttuu niiden vaihtoehtojen mukana. Ts. jostain rationaalisesti vaikeesti määriteltävästä syystä B voi näyttää A:n rinnalta huonolta ja C:n rinnalla hyvältä, mutta sitten C voi kuitenkin näyttää A.n rinnalta hyvältä. Joku kognitiopsykologi saattais jopa pystyä selittämään ton ilmiön järkevästi.

    Lasten kohdalla pitää varmaan vielä huomioida se mahdollisuus, että fiilikset voi muuttua paljon nopeemmin ku aikuisilla. Eli ei ehkä oo ihan mahdotonta, että se paremmuusjärjestys ihan oikeesti ehtii muuttua jo sinä aikana kun niitä vaihtoehtoja esitellään.

  4. Ja ei kai se nyt hirveesti mikron tuloksia sotkis, jos transitiivisuus menis satunnaisesti rikki. Tuskin kellekään taloustieteilijälle tulee yllätyksenä, ettei rationaalisuuden oletus oo täysin vedenpitävä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s