Talouspolitiikka: taloustiede vs. poliittiset realiteetit

Mikä on talouspolitiikan tavoite? Julkistaloustieteessä verojärjestelmiä rakentaa sosiaalinen suunnittelija, joka maksimoi yhteiskunnan hyvinvointifunktiota. Demokraattisissa yhteiskunnissa talouspolitiikkaa tekevät poliittiset puolueet, joiden tavoitteena on voittaa vaalit. Todellista talouspolitiikkaa tehdään taloustieteen suositusten ja poliittisten realiteettien välillä tasapainotellen. Tulisiko taloustieteilijöiden ottaa poliittiset rajoitteet tutkimuksissa huomioon? Onko optimaalinen verojärjestelmä sellainen, joka maksimoi yhteiskunnan hyvinvoinnin, vai sellainen jolla voittaa seuraavat vaalit?

Normatiivinen verotutkimus antaa suosituksia siitä, minkälainen verojärjestelmän tulisi olla. Taloustieteen avulla ei kuitenkaan voida yksiselitteisesti ratkaista parasta veromallia. Esimerkiksi optimaalisen tuloverojärjestelmän muoto riippuu siitä, paljonko yhteiskunta haluaa tasata tuloeroja (=tulonjakopreferenssit) ja kuinka herkästi työntekijät reagoivat verotuksen aiheuttamiin kannustimiin (= työn tarjonnan jousto). Optimaalinen verojärjestelmä on tasapainottelua tulonjaon ja tehokkuuden välillä. Positiivinen verotutkimus puolestaan tutkii kuinka eri veromuutokset vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ilman että tutkimus antaisi yksiselitteisiä ohjeita siitä miten verojärjestelmää tulisi muuttaa. Poliittista järjestelmää tarvitaan myös normatiivisessa tutkimuksessa esimerkiksi yhteiskunnan tulonjakopreferenssien mittaamiseen. Tutkimuksiin perustuvat verosuositukset voivat kuitenkin olla poliittisesti vaikeita toteuttaa. Esimerkiksi Jukka Pirttilä ja Jaakko Kiander suosittivat Kalevi Sorsa -säätiölle (Sosiaalidemokraattinen ajatuspaja) kirjoittamassaan verouudistusehdotuksessa (Hyvinvointivaltiota vahvistava veroehdotus) ansiotuloveron ylimmän rajaveroasteen laskemista. Politiikassaan SDP on päinvastoin ajanut aktiivisesti korkeimpien ansiotuloverojen kiristämistä ”solidaarisuusveron” nimissä.

Poliittisessa taloustieteessä huomioidaan poliittisen prosessin aiheuttamat rajoitteet. Kun julkistaloustieteen veromallien ratkaisuna on second-best ratkaisu, niin poliittisen taloustieteen ratkaisu on third-best, eli second-best ratkaisu, joka on poliittisesti toteutettavissa. Miten nämä ratkaisut eroavat toisistaan? Politiikantekijät suosivat kohdennettuja reformeja, vaikka laajemmat uudistukset olisivat tehokkaampia. Tämä selittää, miksi Suomenkin verojärjestelmä on monimutkainen verovähennysten viidakko, vaikka yksinkertaisempi verojärjestelmä olisi tehokkaampi. Tähän liittyy myös kulutusverotukseen liittyvä ristiriita. Taloustieteen tulosten mukaan alennetuista ALV-kannoista tulisi luopua ja siirtyä yhteen arvonlisäverokantaan. Poliittisesti lääkkeiden hintojen nostaminen on kuitenkin vaikeaa, vaikka erotus korvattaisiin pienituloisille tulonsiirtoja korottamalla. Kohdennetut verotuet ovat poliittisesti helppoja myydä. Laajempia uudistuksia on poliittisesti helpompaa toteuttaa talouskriisin aikaan. Kriisitietoinen kansa ei rankaise vaaleissa itselle epämiellyttävistä uudistuksista yhtä rankasti. Poliittisen taloustieteen näkökulmasta talouskriisit tulisi käyttää hyödyksi ja toteuttaa laajoja reformeja, jotka toisivat verojärjestelmän lähemmäksi taloustieteen suosituksia.

Onko perinteisessä normatiivisessa verotutkimuksessa järkeä, jos suositukset eivät ole poliittisesti toteutettavissa? Monen verotutkijan mielestä on. Poliittisista rajoitteista vapaan verotutkimuksen avulla lisätään tietoa siitä, minkälainen optimaalinen verojärjestelmä olisi. Tämän tiedon avulla voidaan lisätä sekä poliitikoiden että äänestäjien tietämystä. Äänestäjiä ”valistamalla” voidaan poistaa poliittisia rajoitteita. Poliitikkoja valistamalla saadaan lisättyä päättäjille tietoa siitä miten verojärjestelmästä voitaisiin tehdä tehokkaampi. Tämän jälkeen poliittiset päättävät voivat keksiä, kuinka nämä asiat saadaan myytyä äänestäjille. Esimerkiksi taloustieteellisestä näkökulmasta katsottuna omistusasujien asuntotulon verottaminen on kannattava uudistus, joka on kuitenkin poliittisesti hyvin hankalaa selittää äänestäjille. Olisiko tässä tapauksessa kompromissiratkaisu vuokratulojen verovapaus ja kiinteistöveron korotus? Vaikutus olisi lähes sama, mutta äänestäjille ei tarvitsisi myydä asuntotulon verottamisen käsitettä. Retoristen keinojen avulla voidaan lieventää poliittisia rajoitteita. Myyvällä nimellä varustettuna veroehdotus hyväksytään helpommin. Se, onko solidaarisuusvero tästä esimerkki, jää nähtäväksi.

Talouspolitiikkaa ei voi tehdä ilman poliittista prosessia. Jopa normatiivinen verotutkimus vaatii optimaalisen verojärjestelmän ratkaisemiseen tiedon yhteiskunnan tulonjakopreferensseistä ja poliittinen järjestelmä on yksi keino mitata kansalaisten arvoja. Kun nämä arvot yhdistetään taloustieteen tuloksiin, saadaan ratkaisuksi yhteiskunnan kokonaishyvinvointia maksivoiva verojärjestelmä. Poliittiset realiteetit rajoittavat toteuttamiskelpoisten verouudistusten valikoimaa. Poliittisten puolueiden kannalta voi olla optimaalista toteuttaa talouspolitiikkaa, joka taloustieteen näkökulmasta johtaa huonompaan suuntaan. Tästä yksi esimerkki on vero- ja sosiaalijärjestelmän muokkautuminen pienien uudistusten kautta monimutkaiseksi tukiviidakoksi, jonka jälkeen kokonaisuutta ymmärtävät vain yksittäiset asiantuntijat. Tulisiko talouskriisin tuoma kriisitietoisuus hyödyntää myös Suomessa ja toteuttaa laaja järjestelmän yksinkertaistaminen, joka muulloin jäisi poliittisten realiteettien ulkopuolelle?

Advertisements

5 thoughts on “Talouspolitiikka: taloustiede vs. poliittiset realiteetit

  1. ”Poliittisten puolueiden kannalta voi olla optimaalista toteuttaa talouspolitiikkaa, joka taloustieteen näkökulmasta johtaa huonompaan suuntaan.”

    Huono ja hyvä taitavat olla ideologisia käsitteitä. Taloustiede lieneekin sitten ideologinen tiede, kuten esimerkiksi talouskasvun kriitikot väittävät. Tässä pari viimeisintä linkkiä, joista olen moisia väitteitä lukenut.

    http://steadystate.org/economic-theology/
    http://steadystate.org/eight-fallacies-about-growth/

    ”Tulisiko talouskriisin tuoma kriisitietoisuus hyödyntää myös Suomessa ja toteuttaa laaja järjestelmän yksinkertaistaminen, joka muulloin jäisi poliittisten realiteettien ulkopuolelle?”

    Kyllä minusta se olisi ihan siisti homma ainakin periaatteessa. Se on yksi syy, miksi olen äänestänyt Perussuomalaisia. Valitettavasti yhteiskunnassa on liikkeellä paljon propagandaa, jonka mukaan yksinkertaisuuden toivominen ja arvostaminen on jotain junttia konservatismia tai muuta sellaista huonoa.

    • ”Huono ja hyvä taitavat olla ideologisia käsitteitä. Taloustiede lieneekin sitten ideologinen tiede, kuten esimerkiksi talouskasvun kriitikot väittävät. Tässä pari viimeisintä linkkiä, joista olen moisia väitteitä lukenut.”

      Normatiivinen taloustiede antaa suosituksia siitä minkälainen järjestelmä tulisi olla, positiivinen taloustiede ei. En itse pidä taloustiedettä ideologisena tieteenä. Tässä tapauksessa ”taloustieteen näkökulmasta huono” tarkoitti tehotonta.

      ”Kyllä minusta se olisi ihan siisti homma ainakin periaatteessa. Se on yksi syy, miksi olen äänestänyt Perussuomalaisia. Valitettavasti yhteiskunnassa on liikkeellä paljon propagandaa, jonka mukaan yksinkertaisuuden toivominen ja arvostaminen on jotain junttia konservatismia tai muuta sellaista huonoa.”

      Ainakaan toistaiseksi Perussuomalaisten veropolitiikassa (eduskuntavaalien vaaliohjelma, varjobudjetit) ei ole näkynyt toiveita yksinkertaisemmasta vero- ja sosiaaliturvajärjestelmästä, vaan suunta on ollut toinen. Puolueen linjauksissa on esitetty uusia veromuotoja, jotka johtaisivat monimutkaisempaan järjestelmään.

      • ”En itse pidä taloustiedettä ideologisena tieteenä.”

        Täytyy sanoa, että itse kyllä pidän ainakin jossain määrin. Ehkä paljonkin. Tosin se on tutkimuskohteen luonteen ja tutkimuksen rahoittajatahojen intressit huomioiden aika luonnollistakin, mielestäni.

        Ja ei, en ole mikään taloustieteilijä, mutta taloustiede kyllä kiinnostaa minua siinä missä muutkin tieteenalat. Taloustieteen kietoutuneisuus politiikkaan lisää kiinnostusta.

        ”Ainakaan toistaiseksi Perussuomalaisten veropolitiikassa (eduskuntavaalien vaaliohjelma, varjobudjetit) ei ole näkynyt toiveita yksinkertaisemmasta vero- ja sosiaaliturvajärjestelmästä, vaan suunta on ollut toinen. Puolueen linjauksissa on esitetty uusia veromuotoja, jotka johtaisivat monimutkaisempaan järjestelmään.”

        Käsittääkseni eivät kuitenkaan mitenkään merkittävästi ole muita puolueita huonompia näissä verotuksen ja sosiaaliturvan nippeliasioissa. Ja nippeliasioiden asemesta ajattelin enemmän niin sanottua ”isoa kuvaa” EU:ineen ja yleisine retoriikkoineen kaikkineen. Toki sekin puolue joutuu rämpimään vallitsevien rakenteiden puitteissa, mutta minua on ilahduttanyt tuoreen ja rohkean tuntuinen kritiikki, joka toivoakseni ei ole ainakaan täysin pelkkää populistista räksytystä räksytyksen vuoksi. Varmasti niidenkään ideat, erityisesti yksittäiset nippeli-ideat, eivät välttämättä ole täydellisiä, ja minusta on kyllä ihan hyvä, että joku asiantuntija jaksaa niitä tarkastella kriittisesti.

  2. Päivitysilmoitus: Kriisitietoisuutta latistamassa – Onko Suomella oikeastaan mitään syytä huoleen? | Second-Best World

  3. Päivitysilmoitus: Optimaalinen verojärjestelmä – matka taloustieteestä talouspolitiikkaan | Second-Best World

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s