Mitä enemmän veroja maksat, sitä onnellisempi olet

Onnellista verovuotta 2013 kaikille veronmaksajille! Tuleva verovuotena verotus kiristyy monilla ja on hyvin todennäköistä, että lisää veronkorotuksia tullaan vielä näkemään tämän jälkeenkin. Näistä veronkorotuksista voi kuitenkin myös nauttia, jos huomioi tutkimustulokset veroasteen ja onnellisuuden välisestä positiivisesta yhteydestä. Maiden välisissä vertailuissa tämä yhteys on havaittu jo aikaisemmin, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan yhteys pätee myös maiden sisällä. Eli mitä enemmän veroja maksaa, sitä onnellisempi on (nettotulojen pysyessä vakiona).

Onnellisuus ja verotus maiden välillä

Naiivilla vertailulla maan keskimääräisen onnellisuuden ja veroasteen välillä näyttäisi olevan positiivinen yhteys. Alla olevassa kuviossa on yhdistetty European Social Surveyn onnellisuustiedot Eurostatin verotietoihin. Kuviosta nähdään, että maissa, joissa on korkeampi veroaste, ollaan keskimäärin onnellisempia. Poikkeavana havaintona kuviossa on Sveitsi (CH), jossa keskimääräistä matalampi veroaste yhdistyy korkeaan onnellisuuteen. Positiivinen korrelaatio säilyy, vaikka tarkasteltaisiin ainoastaan viiden suurituloisimman tulodesiilin onnellisuutta.

onnellisuusverotus

Tästä korrelaatiosta ei tietenkään kannata tehdä suoraan mitään johtopäätöksiä kausaalisuhteesta, mutta voidaan pohtia, mistä korrelaatio johtuu. Yksi vaihtoehto on julkispalveluiden tuoma hyöty ja julkispalvelut rahoitetaan verotuksella. Toinen selitys on tuloerot, jotka kasvaessaan vähentävät onnellisuutta. Alesina et al. (2004) havaitsivatkin tuloerojen ja onnellisuuden välillä negatiivisen yhteyden. Maiden välillä oli kuitenkin eroja. Euroopassa tuloerojen kasvusta kärsivät pienituloiset ja vasemmiston kannattajat, kun taas Yhdysvalloissa ainoastaan suurituloisten onnellisuus laski tuloerojen kasvaessa. Toisaalta Oishi et al. (2012) havaitsivat verotuksen progression ja koetun onnellisuudella välillä positiivisen yhteyden, eli keskimääräinen onnellisuus kasvoi progression kiristyessä. Tulos on mielenkiintoinen, vaikka tutkimukseen ja progressiivisuuden mittaamiseen liittyykin ongelmia.

Onnellisuus ja verotus maan sisällä

Maiden väliset vertailut ovat havainnollistavia, mutta niistä voi olla vaikeaa vetää johtopäätöksiä kausaalisuhteista ja havaintomäärät jäävät aina hyvin pieniksi. Maan sisäisillä vertailuilla on mahdollista päästä kiinni tarkemmin yksilötason vaikutuksiin. Peichl et al. (2012) tarkastelivat tuoreessa tutkimuksessaan ”Happy Taxpayers? Income Taxation and Well-Being” tuloverotuksen ja onnellisuuden välistä yhteyttä Saksassa käyttäen hyväkseen laajaa yksilötason aineistoa. He havaitsivat, että koetun onnellisuuden ja maksettujen verojen välillä oli positiivinen yhteys nettotulojen pysyessä vakiona. Nettotulojen huomiointi onkin oleellista, koska onnellisuus kasvaa tulojen noustessa. Tämän tutkimustuloksen mukaan siis koettu onnellisuus kasvaa, jos maksat entistä enemmän veroja nettotulojen pysyessä samana. Tulos oli tuloriippuvainen siten, että keskituloisilla verotuksen onnellisuutta kasvattava vaikutus oli huomattavasti suurempi kuin suurituloisilla. Mistä tämä verotuksen onnellisuusvaikutus johtuu?

Peichl et a. (2012) tutkivat useita vaihtoehtoisia selityksiä. Ensiksi he sulkivat pois statusvaikutuksen, eli että onnellisuus kasvaisi tämän vuoksi bruttotulojen noustessa, vaikka nettotulot eivät muuttuisikaan. Ensimmäinen mahdollinen selitys verotuksen onnellisuusvaikutukselle on julkiset palvelut. Korkeammilla veroilla voidaan järjestää enemmän tai parempia julkisia palveluita. Toinen mahdollinen selitys on tuloerojen tasaaminen. Tuloerojen tasaaminen voi taas puolestaan johtua joko omien tulojen ”vakuuttamisesta” verojen kautta tai omista tulonjakopreferensseistä. Kolmas mahdollinen syy liittyy veronmaksumoraaliin, jolloin verojen maksaminen vähentää veronkierrosta syntyvää pahoinvointia. Peichl et al. löysivät todisteita kaikista kolmesta vaikutuksesta, jotka eivät ole toisiaan pois sulkevia, vaan toisiaan täydentäviä. Julkispalveluiden vaikutus oli yhtenäinen kaikilla tulotasoilla, kun taas tulonjakopreferenssien ja veronmaksumoraalin vaikutus havaittiin ainoastaan pienemmillä tulotasoilla.

Kaikki pohditut selitykset sopivat teoriaan siitä, että verojen maksaminen tuo hyvänolon tunteen. Siten mitä enemmän veroja maksaa, sitä onnellisempi ihminen on.

Ovatko Saksan tulokset yleistettävissä myös muihin maihin? Koska tuloerojen vaikutus koettuun onnellisuuteen vaihteli maiden välillä, on hyvin mahdollista että myös verojen vaikutus vaihtelee. Olisikin mielenkiintoista nähdä minkälaisia tuloksia saataisiin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Suomessa (tai muussa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa).

Ovatko veronkorotukset oikotie onneen?

Lisääntyykö veronmaksajien onnellisuus tänä vuonna veronkorotusten myötä? Todennäköisesti ei. Verojen onnellisuusvaikutus on huomattavasti pienempi kuin tulojen onnellisuusvaikutus, joten jos nettotulot laskevat veronkorotusten myötä, laskee myös onnellisuus. Verojen maksamisen tuoma pieni onnellisuuslisä ei riitä korvaamaan tulojen vähenemisen viemää onnea. Uuden verokortin saapuessa voi kuitenkin käyttää hetken nauttiakseen verojen maksamisesta synnyttämästä sisäisestä hehkusta.

Oppi verojen rakastamisesta on näköjään mennyt perille ainakin Saksassa. Toivottavasti näin on myös Suomessa, koska todennäköisesti lähitulevaisuudessa meillä on entistä enemmän veroja, joita rakastaa.

Advertisements

9 thoughts on “Mitä enemmän veroja maksat, sitä onnellisempi olet

  1. Nämä oli mielenkiintoisia, joihinkin noista tutkimuksista olin aiemminkin törmännyt. Käyt korrelaation mahdollisina selityksinä läpi joitakin kolmas-tekijä-selityksiä, mutta ehkä olisin kaivannut suorempaa spekulaatiota käänteisestä kausaalisuudesta: onnelliset maat valitsevat korkean progression. Ja tähänkin voi liittyä kolmas tekijä: jos etnisesti homogeeniset maat ovat onnellisempia ja laittavat kanssakansalaisten kurjuuden huonon onnen piikkiin ja haluavat sitten tasoittaa tuloja.

    Suomesta, kuten muualtakin länsimaista, tulee mielenkiintoisia datapisteitä nyt ja tulevaisuudessa eri hypoteesien erotteluun kun veroja korotetaan ja julkisia palveluja leikataan samanaikaisesti. Vielä kun tuloerot kasvavat ja talous ei niin avot : )

  2. Ensimmäinen mahdollinen selitys verotuksen onnellisuusvaikutukselle on julkiset palvelut.

    Tämä kuullostaa aika merkilliseltä, koska tuskin kukaan nyt niin paljoo veroja maksaa, että se paljonko veroja maksaa vaikuttaisi julkisien palveluiden tarjontaan yhtään.

    Näin lonkalta ehdotan selitykseks, että jos työtä verotetaan enemmän ku muuta tuloa ja jos palkka määräytyy tuottavuuden perusteella ja jos tuottavuus johtuu ”hyvistä ominaisuuksista”, niin ne jotka maksaa enemmän veroa on kans parempia ku muut.

  3. Allan: Olet oikeassa siitä, että käänteisestä kausaalisuudesta ja muista selitysvaihtoehdoista maiden välisiin eroihin olisi voinut varmastikin kirjoittaa enemmän. Itse halusin kuitenkin painottaa tuota yksilötason tutkimusta ja ehkä siksi tuo maiden välinen vertailu jäi lyhyeksi. En tiedä sitten kuinka todennäköistä tuo käänteinen kausaalisuus olisi yksilötasolla. Onnellisemmat yksilöt maksaisivat muita enemmän veroja? Menisikö tämä selitys sitten samaan kastiin hyväntekeväisyyden kanssa? Verosuunnittelu (ja verojen minimointi) vaatii työpanosta, joten voisiko olla niin että onnellisena ei jaksa ”tuhlata aikaansa” verosuunnitteluun? En tiedä, käänteinen kausaalisuus ei tunnu niin potentiaaliselta yksilötason aineistolla.

    Artturi: Ehkä tässä vaikutuksessa ei ole kyse suoraan julkisten palveluiden todellisesta tarjonnasta, vaan yksilöiden kokemasta tarjonnasta. Verojen onnellisuusvaikutus oli suurempi niillä, jotka kuluttivat enemmän julkisia palveluita. Tämän voisi selittää se, että julkisia palveluita kuluttavat kokevat verotulojen hyödyttävän myös itseään ja siksi verojen kasvu lisää onnellisuutta.

    En tiedä toinko tekstissä tarpeeksi hyvin selville sen, että tuossa tutkimuksessa tarkasteltiin ainoastaan työtulojen verotusta (sis. työnantajamaksut). Jäin pohtimaan tuota selitystäsi tuottavuudesta. Miksi korkeamman tuottavuuden yksilöt jäisivät silti samoihin nettotuloihin kuin pienemmän tuottavuuden yksilöt? Vaikuttaisiko sama tuottavuus verosuunnitteluun?

    —-

    Itse pidän yhtenä mahdollisena selityksenä sitä, että bruttotulot kasvattavat onnellisuutta vaikka nettotulot eivät nousisikaan, koska ihmiset eivät täysin ymmärrä bruttotulojen ja nettotulojen eroja. Isompi luku palkkakuitissa tuo iloa, vaikka käteen jäisikin sama määrä. Tämän ei tarvitse välttämättä liittyä mihinkään statukseen, vaan sama vaikutus olisi vaikka kaikilla naapureillakin bruttotulot kasvaisivat yhtä paljon. Hmmmmm…. laskikohan suomalaisten onnellisuus, kun palkat vaihtuivat markoista euroihin?

  4. Mä laittaisin rahani likoon sen puolesta, että tossa on kyse jonkinlaisesta käänteisestä kausaalisuudesta. Olis ihan loogista, että ne joilla on asiat yleisesti paremmin, on valmiimpia jeesaamaan muita ku ne joilla on asiat huonommin. Sitä on sitten tietty aika vaikee mitata, että miten asiat ”yleisesti” on kelläkin. Mut jos tossa esim. ei oo huomioitu varallisuutta, ni yks hypoteesi vois olla että ne joilla on perintökämppä olis vähemmän motivoituneita verojen kiertoon ku ne joilla ei kämppää ole. Jos Saksassa satuttais verottamaan asuntotuloa, niin sittenhän se toki olis jo sisällä noissa tuloksissa.

  5. Jostain syystä mun on vaikeampi uskoa tuota käänteistä kausaalisuutta yksilötason vaikutuksissa. Ymmärrän että hyväntekeväisyyteen varmaan onnelliset voivat antaa enemmän rahaa, mutta en näkisi veronmaksun toimivan välttämättä samalla tavalla. Hyväntekeväisyys vaatii aktiivista toimintaa, kun taas verojen maksaminen on ainakin Suomessa passiivista. Verojen vähentäminen taas vaatii monesti aktiivista toimintaa. Ja ajatellen onnellisuuden toista ääripäätä, hyvin onnetonta henkilöä, niin onko tällä onnellista henkilöä enemmän tarmoa verojen vähentämiseen?

    Varallisuusvaikutus on toki mahdollinen selittäjä, en tuosta paperista löytänyt mainintaa siitä onko sitä mitenkään huomioitu. Todennäköisesti sen huomiointi on aika hankalaa, koska varallisuustilastointi on aika hankalaa. Kyselytutkimus, johon tuo tutkimus perustuu, ei tilastoi varallisuutta, joten sen suora huomiointi on hankalaa.

  6. Varallisuuden huomiointi voi olla hankalaa, mutta ilman sitä on aika vaikeeta tehä noista tuloksista mitään johtopäätöksiä.. Jos joku on sijottanu varallisuutensa kämppään, niin se ilmeisesti saa siitä kämpästä enemmän hyötyä ku mitä se kokis saavansa sen saman varallisuuden muualle sijotettuna tuottamasta pääomatulosta. Ts. jos jollain on 400K kämppä ja olettaa 5% koron, ni se vois kämpän sijaan ottaa halutessaan 20K ylimääräsen vuositulon. Kun tossa tekstissä nyt todettiin onnellisuuden kasvavan tulojen kasvaessa, ni on itsestään selvää että myös kiinteen varallisuuden on kasvatettava onnellisuutta ainakin jos tehään oletukset rationaalisista kuluttajista ja standardin muotosista preferensseistä. Jos varallisuutta ei huomioida, niin saadaan päätelmiä joiden mukaan 20K vuodessa tienaava tyyppi, jolla on 200K velkaa on ceteris paribus onnellisempi ku velaton tyyppi, jolla on 400K kämppä ja 15K vuodessa ansiotulot.

  7. Tutkimuksessa käsitellään tosiaan vain ansiotuloverotusta, joten nuo pääomatulojen vaikutukset eivät suoraan kyseiseen tutkimukseen vaikuta. Varallisuusvaikutus voisi siis tässä vaikuttaa esim. siten, että korkeampi varallisuus vähentää tarvetta verosuunnitteluun.

    Nyt huomasin, että olin itsekin lukenut tutkimuksen vähän huolimattomasti. Tutkimus tehtiin paneeliaineistolla, jonka vuoksi regressiossa oli mukana myös yksilötason fixed effects -parametri, jonka pitäisi huomioida havaitsematon heterogeenisuus. Joten vaikka varallisuustietoja ei datassa olisikaan, niin fixed effects -mallilla voidaan ottaa varalisuuseroista aiheutuva heterogeenisuus huomioon.

  8. Moi Olli,

    Kirjoitat mielenkiintoisesti ja analyyttisesti verotuksesta ja sen vaikutuksista. Kuten itsekin alussa mainitset, veroja tullaan todennäköisesti nostamaan. Itse luulisin pääasiassa samasta syystä kun jokaisen yksityishenkilönkin on helpompi haikailla suuremmista tuloista kuin miettiä vaihtaisiko bensaa tuhlaavan auton edullisempaan ja pienempään.

    Itse olen vain tässä verojen kiristyksistä lukiessa alkanut entistä enemmän miettimään niitä aikoja sitten luettuja kansiksen kursseja. Niissähän pohdittiin verotuksen tehokkuutta (eli että se 1 € veroa ei tuota 1€ hyvää toiselta puolelta kun osa katoaa verottajan tehottomuuteen), sekä samalla myös sitä, mikä on ns. maksimaalinen veroprosentti. Muistaakseni arvonlisäverostakin joskus muinoin kursseilla puhuttiin siitä montako kertaa raha voi kiertää ennenkuin se on kokonaan päättynyt verottajan pussiin. Jos esimerkiksi ajatellaan nykyistä 24% verotusta ja puhdasta palvelujen ostamista (että voidaan unohtaa materiaalikustannukset), niin ensimmäisen kierroksen jälkeen siitä eurosta on jäljeää 76 senttiä. Tällä tämä minulle palvelua tuottanut voi ostaa palvelun joltain toiselta. Kolmas henkilö saa verojen jälkeen n. 58senttiä, neljän n 44 senttiä, viides n. 33 senttiä jne. Täten efektiivisesti koko raha on kiertänyt verottajan pussiin kun raha on vaihtanut kättä 10 kertaa (jäljellä on 6,4 senttiä). Niin ja tähän laskelmaanhan ei ole huomioitu muita veroja (kuten tuloveroa).

    Täten olenkin alkanut pohtia onko kukaan koskaan arvioinut mikä on maksimimäärä GDP.stä joka voidaan realistisesti verottaa valtion kuluihin. Loppujen lopuksi yhdessä valtiossa tuotettu rahahan päätyy joko säästöiksi, veroiksi tai vaihtotaseen kautta ulkomaille. Yksinkertaistan tässä hieman, mutta tuotantoahan voi ajatella ihan samalla tavalla (maanviljelijä joka tuottaa perunoita saa tuotteistaan jonkun hinnan, jonka hän taas käyttää joko hankintoihin kuten lannotteisiin ja osa menee omaan ruokaan ja säästöihin).

    Pääasiassa siis vain pohdintaa, mutta toki kiinnostaisi kuulla, jos asiaa on kukaan koskaan tutkinut. Lisäksi miten tuota voisi arvioida/mallintaa? Jokin maksimihan tuolle valtion verotulolle pitää olla. Tämä tietenkin olettaen että maan GDP pysyy vakiona. Todennäköisestihän korkeat verot leikkaavat GDP:tä sillä osaa asioista ei kannata tehdä/tuottaa ko. maassa vaan ne kannattaa tehdä matalamman verotuksen maassa, kuten esimerkiksi ostaa tavaraa EU:n sisältä matalamman arvonlisäveron maasta.

  9. Iikka:
    Julkista talouttaa ja tehokkuustappioita arvioidaan monesti estimoimalla Marginal Cost of Public Funds (MCF). Tämä tutkimushaara on ollut mielestäni hieman ongelmallinen, koska lasketatavat (ja sen vuoksi myös estimaatit) ovat vaihdelleet hyvin paljon. Mutta periaatteessa siis MCF mahdollistaa kaikkien valtion tulokeinojen tehokkuuden arvioinnin.

    Sitten kysymykseesi siitä mikä olisi maksimaalinen vero/BKT-osuus. En oikein tiedä kuinka mielekästä tuota olisi estimoida ajattelemalla että BKT pysyisi staattisena. Optimaalista valtion kokoa estimoidaan makrokirjallisuudessa, mutta niissä verotukksella on käyttäytymisvaikutuksia. Kun kyse on koko kansantalouden muutoksista, niin ainakin toistaiseksi tämän tason ongelmia on ratkottu makromalleissa (joko edustavan kuluttajan tai heterogeenisten kuluttajien tapauksessa). Maailmalla kehitetään kuitenkin jatkuvasti malleja, joissa yhdistetään mikrosimulaatioperuteiset mikroarviot yleisen tasapainon mallehin. Näiden avulla voidaan tulevaisuudessa vastata tämänkaltaisiinkin kysymyksiin entistä tarkemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s