Lapsilisien poisto suurituloisilta: huono politiikka mahdollistaa hyvän tutkimuksen

Britanniassa tehdään parhaillaan monia reformeja, joiden tarkoituksena on julkisen sektorin talouden tasapainottaminen. Yksi säästötoimenpide on lapsilisien poistaminen suurituloisilta. Lapsilisät poistetaan suurituloisilta tämän vuoden alusta alkaen erillisen ”lapsilisäveron” avulla, joka kasvattaa marginaaliveroasteita huomattavasti osalla tulonsaajista. Tämä ekonomistien mielestä erittäin huonosti suunniteltu reformi mahdollistaa mielenkiintoisia tutkimusasetelmia.

Kuinka lapsilisät poistetaan suurituloisilta?

Lapsilisää maksetaan Britanniassa n. 1000 puntaa vuodessa ensimmäisestä lapsesta ja 700 puntaa vuodessa seuraavista lapsista. Nyt lapsilisiä ollaan leikkaamassa kotitalouksilta, joissa vähintään toinen puoliso tienaa yli £50 000 vuodessa. Tuki vähenee prosentilla jokaista 100 puntaa kohden, joten yli 60 000 puntaa vuodessa ansaitsevat eivät saa lapsilisää enää ollenkaan. Lapsilisiä ei suoraan leikata, vaan yli 50000 puntaa vuodessa tienaavien pitää maksaa erillinen ”lapsilisävero”, josta voi vapautua luopumalla lapsilisistä kokonaan. Tämän lisäksi yli 50000 puntaa vuodessa tienaavien pitää tehdä erillinen veroilmoitus, jos he haluavat edelleen saada lapsilisää.

Lapsilisävero perustuu yksittäisen puolison tuloihin toisin kuin suurin osa Britannian tulosidonnaisista etuuksista, jotka perustuvat kotitalouden yhteenlaskettuihin tuloihin. Siten täyttä lapsilisää saa perhe, jossa molemmat tienaavat £45000/v, mutta tukea ei saa perhe, jossa toinen puoliso tienaa £62000/v ja toinen on tuloton.

Miksi reformi on huonoa talouspolitiikkaa?

Institute of Fiscal Studies -tutkimuslaitoksen ekonomisti Robert Joyce on arvioinut reformin vaikutuksia työnteon kannustimiin. Alla olevat kuviot perustuvat pääosin hänen laskelmiinsa.

Kannustinvaikutukset kohdistuvat pääosin tulotasoille £50000 – £60000, joilla lapsilisävero kasvaa tulojen noustessa. Ensimmäisen lapsen lapsilisän väheneminen kasvattaa tällöin marginaaliveroastetta n. 11 prosenttiyksiköllä ja seuraavien lasten lapsilisät n. 6,9 prosenttiyksiköllä. Alla olevassa kuviossa on laskettu marginaaliveroasteet eri lasten lukumäärillä. Neljän lapsen kotitaloudessa marginaaliveroaste nousee 40 prosentista 72 prosenttiin, eli muutos on melko dramaattinen.

 Image

Korkeammat marginaaliveroasteet vähentävät työnteon lisäämisen kannustimia. Alla olevassa kuviossa sama tarina esitetään hieman eri näkökulmasta. Siinä näkyy bruttotulojen ja nettotulojen suhde eri kotitaloustyypeillä. Korkeammat marginaaliveroasteet näkyvät siten, että nettotulot kasvavat melko hitaasti tulotasojen £50000/v ja £60000/v välillä.

 Image

Työnteon kannustimien heikentämisen lisäksi uudistus lisää byrokratiaa ja tekee järjestelmästä monimutkaisemman. Tämä on täysin päinvastaista Britannian hallituksen tavoitteiden kanssa. Lapsilisäveron käyttöönotto vaatii jopa 300000 tulonsaajalta ylimääräisen veroilmoituksen täyttämisen.

Miksi reformi on hyvä tutkimuksen kannalta?

Suuret muutokset työnteon kannustimissa antavat tutkijoiden mahdollisuuden arvioida kannustimien käyttäytymisvaikutuksia. Jos marginaaliveroaste nousee jopa 32 prosenttiyksikköä, niin pienelläkin joustoarvolla pitäisi näkyä merkittäviä käyttäytymisvaikutuksia. Tutkimuksen kannalta reformin hyvä puoli on myös siinä, että se kohtelee eri kotitalouksia eri tavoin riippuen lasten lukumäärästä. Samankaltaista variaatiota on hyväksikäytetty Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa, joissa on arvioitu työn tarjonnan joustoa Earned Income Tax Credit -ansiotulotuen avulla, joka myös riippuu lasten lukumäärästä. Britannian tapauksessa on lisäksi mielenkiintoista, että tarkastelun kohteeksi valikoituu melko suurituloisia kotitalouksia.

Reformi antaa useita eri vaihtoehtoja vertailtaviksi ryhmiksi. Lasten lukumäärän lisäksi voidaan vertailla kotitalouksia puolison tulotason mukaan, koska marginaaliverot kasvavat ainoastaan niillä, joiden puolisot tienaavat vähemmän kuin £60000/v.

Joustoarvioiden lisäksi reformi antaa mahdollisuuden tutkia byrokratian kustannuksia yksilöille. Onko jokin tulotason, jonka jälkeen tulonsaajat eivät enää tee ylimääräisiä veroilmoituksia, vaan luopuvat ennemmin lapsilisistä kokonaan? Jos tulojakaumassa näkyisi kyseisen kaltainen vaikutus, niin tämä voisi kertoa siitä kuinka paljon vaivaa (rahalla mitattuna) ihmiset kokevat ylimääräisen veroilmoituksen täyttämisestä.

Tulisiko tästä ottaa Suomessa oppia?

Itse en suosittelisi Britannian lapsilisäreformin kopioimista Suomeen. Kuitenkin tutkijana nautin reformin tuomista tutkimusmahdollisuuksista. Ruotsissa suuri osa verotutkimuksesta tehdään edelleen 1991 tapahtuneen suuren veroreformin (jota kutsutaan ”vuosisadan veroreformiksi”) avulla. Suuret reformit, hyvät tai huonot, mahdollistavat mielenkiintoisia tutkimusasetelmia. Tutkimuksen kannalta hyödyllisimpiä ovat reformit, jotka luovat mahdollisimman hyvän vertailuryhmän. Satunnaisverotus olisi tietenkin tutkijan kannalta paras tutkimusasetelma, mutta hyvin toteutetun reformin ”luonnollinen koe” on varsin hyvä korvike.

Ehkä toiveeni kevään hallituksen puolivälin tarkasteluun ja kehysriiheen on se, että jos on pakko tehdä huonoa talouspolitiikkaa, niin tehtäisiin edes tutkimuksen kannalta hyödyllistä huonoa talouspolitiikkaa.  

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s