Onko korkeakoulutuksesta mitään hyötyä Suomelle?

Koulutus on yksilölle taloudellisesti kannattavaa, mutta onko korkeakoulutukseen panostaminen hyödyllistä koko kansantalouden kannalta? Maan koulutustason ja talouskasvun välillä on positiivinen yhteys, joten yksinkertaisen kuvion perusteella voisi ajatella, että koulutukseen panostamalla voisi edistää talouskasvua. Lähiviikkoina vastaani on tullut pari vastalausetta tätä näkemystä kohtaan. Ensiksi Nassim Taleb esitti kirjassaan ”Antifragile”, että korkeakoulutuksella ei ole mitään vaikutusta talouskasvuun tai innovaatioihin ja positiivinen korrelaatio selittyy täysin käänteisellä syy-seuraussuhteella, eli rikkaammilla kansakunnilla on varaa panostaa enemmän koulutukseen. Saman väitteen esitti Pekka Seppänen Helsingin Sanomien kolumnissaan ”Koulutus ei edistä talouskasvua, vaan talouskasvu edistää koulutusta”. Pitäisikö Seppäsen ja Talebin sanoihin luottaa, vai voisiko tarinassa olla jotain muutakin?

 

Käänteisen kausaaliteetin ongelma

Taleb ja Seppänen viittaavat molemmat samaan Lant Pritchetin kokoelmatutkimukseen ”Where Has All the Education Gone”, joka on julkaistu Maailmanpankin raporttina 2001. Tämän lisäksi Taleb viittaa Alison Wolfin näkemyksiin, joita hän esittää vuonna 2002 ilmestyneessä kirjassaan ”Does Education Matter? Myths About Education and Economic Growth”. Perusnäkökulma on kuitenkin sama. Kaikki aikaisemmat tutkimukset koulutuksen positiivisesta vaikutuksesta talouskasvuun ovat harhaisia, koska ne kärsivät käänteisestä kausaaliteetista ja todellinen vaikutuskanava menee talouskasvusta koulutukseen. Kymmenen vuoden aikana on kuitenkin tehty myös paljon uutta tutkimusta. Onko tilanne kymmenen vuoden tutkimuksen jälkeen yhä sama?

 

Maiden sisällä koulutus kannattaa

Perinteiset makrokasvumallit vertailevat yksinkertaisimmassa tapauksessa eri maiden koulutustasoja (ja muutoksia) talouden kasvuun. Yksi näiden tutkimusten perusongelma on se, että näiden kahden asian lisäksi maat eroavat toisistaan monin tavoin. Toinen ongelma liittyy koulutustason mittaamiseen. Koulutusta mitataan eri maissa eri tavoin ja on hyvin hankalaa kehittää harhatonta mittaria, joka mahdollistaisi maiden välisten koulutustasojen vertailun. Makrotason aineistolla on myös lähes mahdotonta käsitellä koulutuksen muutoksia eksogeenisina, jonka vuoksi käänteisen kausaaliteetin ongelma vaikuttaa tutkimustuloksiin.

Nämä ongelmat voidaan kiertää maiden sisäisillä vertailuilla, joissa voidaan arvioida erilaisten koulutus”shokkien” vaikutuksia. Aghion et al. (2009) vertailevat eri osavaltioiden koulutuksen ja talouskasvun välistä suhdetta tutkimuksessaan ”The Causal Impact of Education on Economic Growth: Evidence from the United States”. Tutkimus perustui erilaisiin eksogeenisiin koulutusmuutoksiin, jonka vuoksi käänteinen kausaliteetti ei vaikuttanut tuloksiin. Aghion et al. havaitsivat, että positiivisilla koulutusshokeilla oli positiivinen vaikutus talouskasvuun. Eli korkeakoulutukseen panostaminen hyödytti osavaltioita, joskin tutkijakoulutukseen panostaminen hyödytti vain korkean teknologisen tason omaavia osavaltiota. Kaupunkien välisessä vertailussa Glaeser & Saiz (2003) havaitsivat tutkimuksessaan ”The Rise of the Skilled City”, että panostukset korkeakoulutukseen kannattavat myös kaupunkitasolla.

 

Kannattaako korkeakoulutus maiden välillä?

Voidaanko maiden sisäisistä tutkimustuloksista vetää johtopäätöksiä siitä kannattaako korkeakoulutukseen panostaminen koko kansantalouden tasolla? Tässä täytyy tehdä valinta siitä, että käytetäänkö makrotason aineistoja niihin liittyvistä ongelmista huolimatta, vai tehdäänkö harppaus maiden sisäisistä tutkimustuloksista maiden välisiin vaikutuksiin.  Krueger & Lindahl (2001) pyrkivät lievittämään makroaineistojen ongelmia ottamalla koulutustason mittausvirheet huomioon tutkimuksessaan ”Education for Growth: Why and For Whom?”, jossa he löytävät koulutuksen ja kasvun väille aikaisempaa vahvemman positiivisen yhteyden. Krueger & Lindahl painottavat kuitenkin maiden välisten vertailujen ongelmia (mm. käänteinen kausaaliteetti) ja kannattavat maiden sisäisiä tutkimuksia.

Lant Pritchetin kokoelmatutkimuksen jälkeen on toki tehty myös muita metatutkimuksia, joissa kootaan analyyttisesti yhteen aikaisempien tutkimusten tuloksia. Sianesi & Van Reenen (2003) keskittyivät tutkimuksessaan ”The Returns to Education: Macroeconomics” nimenomaan makrotutkimusten vertailuun. Kun he ottivat eri tutkimuksiin liittyvät ongelmat huomioon, heidän lopputuloksenaan oli, että koulutus keskimäärin kiihdyttää talouskasvua siten, että OECD-maissa suurin positiivinen vaikutus on korkeakoulutuksella.

 

Onko korkeakoulutuksesta hyötyä?

Maiden välisiin vertailuihin liittyy ongelmia, joihin tulee suhtautua vakavasti. Osa aikaisemmista tutkimustuloksista voidaan selittää käänteisellä syy-seuraussuhteella, mutta vain osa. Vaikka koulutuksen vaikutus talouskasvuun ei ehkä ole niin suuri, kuin 90-luvun tutkimuksissa väitettiin, ei se todennäköisesti ole myöskään nolla.  Mikrotason aineistolla voidaan kiertää makroaineistojen ongelmia, mutta tällöin täytyy päättää kuinka paljon johtopäätöksiä näiden perusteella voidaan tehdä koko maan koulutuspolitiikkaa ajatellen. Tutkimusmenetelmien kehittyessä ja aineistojen parantuessa voidaan tähänkin kysymykseen toivottavasti tulevaisuudessa antaa vahvempia vastauksia.

Tällä hetkisen tiedon perusteella vastaukseni kysymykseen ”Onko korkeakoulutuksesta hyötyä?” olisi:

Yksilötasolla: Kyllä

Maiden sisällä: Kyllä

Maiden välillä: Ehkä

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s