Ihmelääke vai ristiriitaisten toiveiden kaivo? – Analyysi perustuloaloitteen vaikutuksista

Helmikuun alussa aletaan kerätä nimiä kansalaisaloitteeseen, jonka tavoitteena on perustulon käyttöönotto Suomessa. Perustuloon liittyy useita keskenään ristiriitaisia tavoitteita, jonka vuoksi perustulosta päätettäessä on tehtävä arvovalintoja sen suhteen, mitkä ristiriitaisista tavoitteista halutaan saavuttaa. Vaikka perustuloaloite on kirjoitettu melko yleisellä tasolla, on siinä kuitenkin rajattu useita perustulovaihtoehtoja pois. Tässä tekstissä analysoin perustuloaloitetta hieman tarkemmin. Mitä reunaehtoja perustulolle kansalaisaloitteessa asetetaan ja minkälaisia vaikutuksia ehdotetun kaltaisella perustulolla olisi työnteon kannustimiin, byrokratiaan ja työllisyyteen?

Minkälaista perustuloa kansalaisaloitteessa esitetään?

Perustuloaloite on käytännössä toimenpidealoite, jonka vuoksi siihen ei sisälly tarkkaa lakiehdotusta, josta selviäisi kannatettavan perustulomallin tarkka muoto. Aloitetekstissä rajataan kuitenkin melko tarkkaan, minkälainen toteutettavan perustulon tulisi olla. Merkittävimmät rajaukset ovat seuraavat:

– perustulon tulisi olla vähintään nykyisen perusturvan vähimmäisetuuksien suuruinen

– perustulo on toteutettava niin, ettei se heikennä pieni- tai keskituloisten tuloja tai etuuksia.

Vaadittavan perustulon taso riippuu siitä, korvaisiko perustulo kaikki nykyiset sosiaalietuudet, vai säilytettäisiinkö osa sosiaaliturvamuodoista edelleen perustulon lisätukina. Tätä ei suoraan perustuloaloitteessa määritetä. Jos perustulon lisäksi maksettaisiin edelleen mm. asumistukea ja toimeentulotukea (kuten mm. Vihreiden ja Vasemmistoliiton perustulomalleissa), muodostuisi perustulon vähimmäistaso työmarkkinatuen perusosan mukaan. Yksinasuvan työttömällä työmarkkinatuen perusosa on verojen jälkeen n. 560€/kk. Toisaalta taas kahden lapsen yksinhuoltajalla työmarkkinatuki on verojen jälkeen n. 690€, joten joko perustulon tulisi olla suurempi, tai muita tukia täytyisi perustulon myötä korottaa, jotta yksinhuoltajien asema ei heikkenisi nykyisestä.

Perustulon suuruus (asumistuki ja toimeentulotuki säilytetään): vähintään 560€/kk

Jos perustulolla haluttaisiin korvata myös asumistuki ja toimeentulotuki siten, että pienituloisten tulot eivät laskisi, tulisi perustulon tason olla huomattavasti suurempi. Yksinasuvan työttömän avulla laskettuna perustulon minimitaso olisi n. 950€ ja kahden lapsen yksinhuoltajan avulla n. 1350€.

Perustulon suuruus (asumistuki ja toimeentulotuki poistetaan): vähintään 950­­ – 1350€/kk

Näin suuren perustulon rahoittamiseksi vaadittaisiin epärealistisen korkeita veroasteita (jopa tasaveroasteella 70 – 80 %), joten keskityn lopputekstissä ensimmäiseen vaihtoehtoon, jossa perustulon lisäksi maksettaisiin edelleen muita etuuksia, mm. asumistukea, toimeentulotukea ja ansiosidonnaisia työttömyysetuuksia.

Lue lisää:

Kansalaisaloite perustulosta

 

Perustulon vaikutus työnteon kannustimiin

Työnteon kannustimia voidaan mitata työllistymisveroasteen ja efektiivisen marginaaliveroasteen avulla. Työllistymisveroaste kertoo kuinka taloudellisesti kannattavaa työllistyminen on ja efektiivinen marginaaliveroaste kertoo kuinka taloudellisesti kannattavaa työnteon lisääminen on. Kannustinloukuksi kutsutaan tilannetta, jossa työllistyminen tai työnteon lisääminen lisää käytettävissä olevia tuloja hyvin vähän, tai jopa johtaa tulojen vähenemiseen. Perustuloon siirtyminen vaikuttaa työnteon kannustimiin ja usein kuuleekin väitettävän, että perustulo poistaisi kannustinloukut, jonka myötä työnteko olisi aina kannattavaa.

Perustulon vaikutuksia arvioitaessa on oleellista ottaa huomioon koko vero- ja sosiaaliturvajärjestelmä. Valitettavan usein perustulosta puhuttaessa unohdetaan perustulon lisäksi maksettavien etuuksien (asumistuki & toimeentulotuki) vaikutukset työnteon kannustimiin. Jo pelkästään asumistuki heikentää työnteon kannustimia merkittävästi. Kun perustuloa arvioitaessa otetaan huomioon koko järjestelmä, eivät laskelmat ole kovin mairittelevia perustulon suhteen. Esimerkiksi Vihreiden perustulomallia arvioitaessa 1000 euron kuukausipalkalle työllistyvän työllistymisveroaste oli perustulomallissa 68 %, kun se nykyjärjestelmässä on 72 %. On siinä pieni parannus, mutta ei mitenkään radikaali. Yksinhuoltajien (jotka ovat useimmiten työttömyysloukussa) tilanne ei perustulon myötä parantunut juuri lainkaan.

Perustulomalleissa työnteon kannustimiin vaikuttaa sekä itse perustulo että sen rahoittamiseksi tarvittava verouudistus. Jos verouudistuksessa tehdään tulonsiirto suurituloisilta pienituloisille työntekijöille, niin työnteon kannustimet luonnolliset paranevat pienituloisen työn suhteen. Samankaltainen vaikutus saataisiin tosin myös pelkällä veromuutoksella ilman perustuloa. Suuremmilla tulotasoilla perustulon rahoittamiseksi vaadittavat veronkorotukset heikentävät työnteon kannustimia. Esimerkiksi Vasemmistoliiton perustulomallissa efektiivinen marginaaliveroaste olisi jo 1600€ kuukausituloista lähtien 57 %. Siten siirryttäessä 2000€:n kuukausipalkalta 4000€:n kuukausipalkalle käytettävissä olevat kuukausitulot kasvaisivat Vasemmistoliiton mallissa 860€, kun ne nykyjärjestelmässä kasvaisivat n. 1250€. Hyöty palkan noususta olisi siis perustulon myötä n. 400€/kk vähemmän. Pitkällä tähtäimellä tällä voi olla vaikutusta myös korkeakoulutuksen kannattavuuteen. Perustuloaloitteessa ei oteta kantaa perustulon rahoitusmuotoon, mutta vaatimus siitä, että pieni- ja keskituloisten taloudellinen asema ei saa heikentyä, rajaa rahoitusvaihtoehtoja melko paljon.

Vaikka työnteon kannustimet eivät monilla työttömillä paljoa parantuisikaan perustulon myötä, niin on toki ryhmiä, joilla tilanne olisi parempi. Esimerkiksi opiskelijoiden työnteon kannustimet parantuisivat huomattavasti, kun perustulon myötä poistuisivat sekä tulorajat että opintotukeen liittyneet opintopistevaatimukset. Työnteon kannustimet parantuisivat myös niillä työttömillä, jotka eivät puolisonsa tulojen vuoksi ole oikeutettuja asumistukeen/toimeentulotukeen.

Lue lisää:

Perustulon vaikutukset työnteon kannustimiin

Laskelmat osoittavat: Perustulo ei paranna työnteon kannustimia

 

Perustulon vaikutus byrokratiaan

Työllistymisen esteenä on taloudellisten kannustinloukkujen lisäksi ns. byrokratialoukkuja. Työllistyminen vaatii paljon paperityötä, jonka vuoksi voi olla helpompaa olla vain työttömänä tai tehdä töitä pimeästi. Poistaisiko perustulo nämä työllistymisen esteenä olevat byrokratialoukut?

Työttömien arjen byrokratia vähenisi, kun työnhakuvelvoite poistuisi perustuloon siirtymisen myötä. Työllistymiseen liittyvä byrokratia säilyisi kuitenkin edelleen niillä työttömillä, jotka olisivat oikeutettuja asumistukeen ja/tai toimeentulotukeen. Työllistyminen vaatisi edelleen tulojen ilmoittamisen Kelaan ja byrokratialoukut säilyisivät. Tilanne olisi kuitenkin parempi niillä työttömillä, jotka eivät puolisonsa tulojen vuoksi saa muita etuuksia. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavien tilanne olisi puolestaan hieman huonompi, koska heillä tilanne ei juuri muuttuisi nykyisestä.

 

Perustulon vaikutus työllisyyteen

Perustulo saattaisi parantaa hieman työllistymisen kannustimia osalla työttömistä, mutta samanaikaisesti sen rahoittamiseksi vaadittavat veronkorotukset heikentäisivät työnteon kannustimia keski- ja suurituloisilla. Mitkä olisivat siis perustulon kokonaisvaikutukset työllisyyteen?

Saksalaisessa tutkimuksessa arvioitiin 600€:n budjettineutraalin perustulomalli laskevan työllisyysastetta 0.5-3 % ja kokonaistyötunteja 0-0.9 %. Muutos jakautui siten, että negatiiviset työllisyysvaikutukset johtuivat hyvin paljolti naisten työllisyysasteen pienenemisestä. Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin 800€:n perustulon vaikutuksia. Tutkimus tehtiin ns. yleisen tasapainon mallin avulla, jonka vuoksi tutkimuksessa estimoitiin myös makrotason vaikutuksia (mm. BKT:n muutos). Tutkimus tehtiin kahdella eri veroratkaisulla ja siitä riippuen vaikutus kokonaistyöllisyyteen oli -1.26 – +0.06%. Vaikutus bruttokansantuotteeseen oli -0.87 – +0.04. Molemmissa skenaarioissa korkean osaamistason (high-skilled vs. low-skilled) työntekijöiden kokonaistyötunnit laskivat. Eli rahoitustavasta riippumatta perustulon käyttöönotto vähensi juurikin osaavan työvoiman tarjontaa.

On hyvin mahdollista, että Suomessakin negatiiviset työllisyysvaikutukset kohdistuisivat nimenomaan naisiin, erityisesti pienten lasten äiteihin. Tämä johtuu siitä, että Suomessa taloudelliset kannustimet vaikuttavat hyvin paljon pienten lasten äitien työllistymiseen (Kosonen 2011).

Lue lisää:

Työn tarjonnasta ja perustulosta

Horstschräer et al. (2010) ”An Unconditional Basic Income in the Family Context – Labor Supply and Distributional Effects”

Colombo et al. (2008) ”Basic Income Reform in Germany: A Microsimulation-AGE Analysis”

Kosonen, Tuomas (2011): To work or not to work? The effect of child-care subsidies on the labour supply of parents

 

Kannattaako perustuloa kannattaa?

Perustulo ei poista kannustin- tai byrokratialoukkuja ja positiiviset vaikutukset työllistymisen kannustimiin jäävät monilla työttömillä vähäisiksi. Perustulouudistuksen kokonaisvaikutus työllisyyteen voi olla jopa negatiivinen.

Jäljelle jää kuitenkin useita syitä perustulon kannattamiseen. Perustulo lisää monin tavoin ihmisten vapautta. Pienten lasten vanhemmat voivat hoitaa lapsiaan kotona niin pitkään kuin haluavat ja opiskelijoilla opintotukeen liittyvät opintopiste- ja tulorajat poistuvat. Työttömien vapaus lisääntyy, kun työttömyysturvaan liittynyt työnhakuvelvoite poistuu perustuloon siirtymisen myötä. Perustulon voidaan myös nähdä parantavat työntekijöiden neuvotteluasemaa siinä määrin kun se helpottaa työstä kieltäytymistä.

Monet perustulolle asetuista toiveista ovat keskenään ristiriidassa. Yhdellä mallilla ei voida saavuttaa kaikkia ristiriitaisia tavoitteita. Perustuloaloitteen tekijät tietävät, että ristiriitaisten tavoitteiden välillä on tehtävä arvovalintoja. Toivoisin että perustulon kannattajat kertoisivat avoimesti siitä, mitä arvovalintoja perustuloaloitetta muotoillessa on tehty ja minkälaisia vaikutuksia esitetyllä perustulolla olisi. Perustuloaloitteen rajauksien perusteella vaikuttaisi siltä, että aloitteessa on arvotettu henkilökohtaiseen vapauteen liittyvät parannukset työnteon kannustimien ja työllisyyden edelle.

Lue lisää:

Johanna Perkiö: Onko kompromissi perustulosta mahdollinen?

Advertisements

5 thoughts on “Ihmelääke vai ristiriitaisten toiveiden kaivo? – Analyysi perustuloaloitteen vaikutuksista

  1. Voikohan tätä tarkastella marginaalilla jotenkin niin, että kun jotain etuutta vaikka indeksikorjataan ja tehdään tuloveroasteikkoihin tarkastuksia, niin näissä siirryttäisiin hitaasti kohti perustuloa?

    Oma näkemykseni on, että ensimmäinen minkä pitää joustaa on perusturva. Perusturvan tasoa pitäisi laskea, ei nostaa. Koko perusturvan idea on minusta yhteensopimaton perustulomallin kanssa. Eihän tarkoitus ole, että perustulolla elää, vaan se takaa että työhön osallistumisen päätös voidaan tehdä marginaalilla rationaalisesti. Itse näkisin, että pitäisi koettaa skannata ihan sitä, mikä on osallistumisen vaikutus noin yleensä.

    Näppituntuma ja pienen otoksen perusteella tekemäni johtopäätös on, että jo ihan sukupolvet ylittävän köyhyysloukun purkamisen kannalta olisi tärkeää että ihmiset nyt vaan saataisiin töihin ja osallistumaan työelämään. Kaupungin vuokrataloissa asuu perheitä joissa ollaan työttöminä kolmatta sukupolvea. (90-luvun jälkipuolella syntyneet lapset tulossa justiinsa ulos peruskoulusta, kun vanhemmat on syntyneet 70-luvun alussa ja niiden vanhemmat jääneet 80- tai 90-luvulla työttömiksi)

    • Pikkuhiljaa perustuloa kohti hivuttautuminen indeksikorotuksia ja verosäädöksiä sopeuttamalla olisi toki varmastikin mahdollista. Jos kuitenkin haluttaisiin tehdä edes jotain jälkikäteistutkimuksia siitä, mitä vaikutuksia uudistuksella on, niin silloin hitaasti tapahtuva siirtymä tekee reformin arvioimisesta lähes mahdotonta. Tutkimuksen kannalta nopeampi/radikaalimpi muutos olisi parempi.

      Itse olen sitä mieltä, että työn tekeminen on kannattavaa nimenomaan pitkällä tähtäimellä. Vaikutus näkyy toki jo yksittäisen ihmisen elinkaaritarkastelussa, mutta jos otetaan mukaan vielä vaikutukset sukupolvien yli (kuten mainitsit), niin positiivinen vaikutus kasvaa entisestään. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, niin olen sitä mieltä että työ on parasta sosiaaliturvaa.

      Perusturvan tason laskeminen toki parantaa työnteon kannustimia, tämä parannus tapahtuisi myös ilman perustuloa. Psykologisesta näkökulmasta näkisin positiiviseksi muutokseksi sen, että työtön voisi olla aina varma siitä, että työnteko parantaa taloudellista asemaa (vielä byrokratiakustannusten jälkeenkin). Tämän toteuttamiseksi on toki useita vaihtoehtoisia keinoja, kuten mm. eri tukimuotojen vähenemisasteiden yhteensovittaminen tai Soininvaaran ehdottama ”työttömän verokortti”.

      • En ole eri mieltä. Näen kuitenkin potentiaalisen uhan siinä, miten työ nähdään nykyisin kovin yksioikoisesti vain täysipäiväisenä työnä, jota ei lainkaan täydennetä (tai koeta täydennettävän) sosiaaliturvalla. Tämä on kuitenkin käsittääkseni todellisuudelle vieras käsitys työn luonteesta (marginaalilla) jo nykyisin, eli aika paljon uusista työpaikoista on ”epätyypillisiä”. Toisaalta minulla on käsitys, että pätkätyö oli 60-70-luvulla vielä ihan normaalitilanne useimmilla aloilla ja vasta 70-80-luvulla kehitys oli kohti nykyistä ”ideaalista” työsuhdemallia jossa ollaan saman työnantajan palveluksessa 37.5 tuntia viikossa 12 kuukautta vuodessa toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella, ja että vaikka suunta on ollut takaisinpäin, niin ei vielä edes olla sellaisessa pätkätyökulttuurissa kuin 40-50 vuotta sitten.

        Tarkoitan tällä sitä, että kun sanotaan että ”työ on parasta sosiaaliturvaa”, niin se kuulostaa eri ihmisille eri asialta. Moni tulkitsee sen niin, että sana ”työ” tarkoittaa nimenomaan täysipäiväistä, toistaiseksi voimassaolevaa työsopimusta, josta maksettava palkka on lähellä kansallista mediaanipalkkaa. Muu taas nähdään jotenkin jonakin muuna kuin ”työnä”.

        Pelkään ja epäilen, että työmarkkinan tilanteille ei ulkoapäin voida tehdä mitään, mikä tätä ideaalia kohti veisi, vaikka sen jakaisinkin.

        Luulen, että työnteolla on myös pelkän taloudellisen vaikutuksen päälle yksilölle (ja tämän perheelle ja jopa laajemmin) jotain paljon tärkeämpiä positiivisia vaikutuksia, myös silloin kun kyse on epätyypillisemmästä työstä. Jo ihan se, että työhön osallistuminen jo itsessään ehkäisee päihdeongelmia tai ainakin hidastaa niiden pahenemista niihin taipuvaisilla ihmisillä, ja pitää ihmisen osallisena ja aktiivisena, on todennäköisesti selkeästi jotain mitä ihmiset eivät osaa suoraan ottaa huomioon ja arvostaa siinä määrin että se oikeasti otettaisiin huomioon päätöksenteossa.

        Huomiosi siitä, että hivuttamalla kohti perustuloa ei saada kovin hyvin tutkimuksellista näyttöä siitä, auttaako se vaiko ei. Ehkä siitä voitaisiin tehdä jossain päin esimerkiksi maakuntatasolla kokeilu, jossain missä on paljon työttömiä.

  2. Päivitysilmoitus: Sosiaaliturvakokeilut (Perustulon vaikutusten tutkiminen) | Second-Best World

  3. Päivitysilmoitus: Kannustinloukkujen purkamiskeinot | Second-Best World

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s