Matalapalkkaraportti: kohu ja kannustinloukut

Tänään julkaistiin Valtioneuvoston tilaama raportti ”Matalapalkkatyö Suomessa”. Raportin sisällöstä on kuitenkin keskusteltu jo muutaman päivän ajan ennen raportin julkaisua ja tässä ajassa raportti onkin jo muodostunut ”kohuraportiksi”. Raportin sisältö käsittelee matalapalkkaisen työn kannustimia sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta kirjallisuuskatsauksen avulla. Tämän lisäksi raportissa esitellään useita vaihtoehtoisia reformeja, joilla matalapalkkaisen työn taloudellista kannattavuutta voitaisiin mahdollisesti parantaa. Mistä kohu syntyi, mitä raportissa ehdotettiin ja mitä tästä voimme oppia?

Kohu

Matalapalkkaraportin sisältöä käsiteltiin keskiviikkona Talousneuvoston kokouksessa. Samana päivänä kokoukseen osallistunut Paavo Arhinmäki kirjoitti Facebook-statuksessaan, että raportissa esitetään nuorille työehtosopimuksia pienempää palkkaa. Verkkouutiset teki uutisen  Arhinmäen Facebook-statuksen perusteella ja nimesi raportin ”kuumaksi raportiksi”. Osmo Soininvaara korjasi Arhinmäen paljastusta blogissaan kertomalla, että matalammat palkat oli tarkoitus korvata nuorille työntekijöille veronalennuksella.  Vielä samana päivänä Yle teki raportista uutisen, jossa se kertoi saamiensa tietojen perusteella raportissa esitettävän palkkaneuvotteluja yrityksiin, nuorten palkkojen alentamista ja pienten yritysten irtisanomissuojaa heikommaksi.

Tämä kaikki tapahtui siis vaiheessa, jossa raporttia ei ollut vielä julkaistu ja raportin todellisesta sisällöstä oli vain harvalla keskustelijalla tietoa. Se ei kuitenkaan estänyt poliitikoita vaatimasta kollegoitaan irtisanoutumaan raportin suosituksista raporttia lukematta.

Nuorison palkkojen alentamisen painottaminen raportin sisältönä jatkui torstaina. Hallituksen puolivälitarkastelun tiedotustilaisuudessa Yleisradion toimittaja kysyi hallituksen suunnitelmista nuorten palkkojen alentamisen suhteen, vaikka kyseistä asiaa ei ollut tiedotustilaisuudessa siihen mennessä mitenkään sivuttu. Samoin perjantaiaamun Helsingin Sanomissa painotetaan raportin ehdottavan nuorison palkkojen alentamista ja kerrotaan kuinka SAK on suunnitelmat tyrmännyt.

Tämä kaikki siis tapahtui ennen kuin raporttia oli julkaistu. Mitä raportti sitten todellisuudessa sisältää?

Kannustinloukut

Raportti koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa ”Matalapalkkatyön kysyntä ja tarjonta Suomessa” Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijat Ohto Kanninen ja Petri Böckerman käyvät läpi tutkimuksia työnteon kannustimista ja tutkittujen reformien vaikutuksista työllisyyteen.

Työllistymisen kannustimia tarkastellaan usein työllistymisveroasteiden avulla. Työllistymisveroaste kertoo kuinka suuri osa palkasta menee veroihin ja vähentyneisiin sosiaalietuuksiin, kun työtön vastaanottaa työpaikan. Keskimääräiset työllistymisveroasteet ovat laskeneet Suomessa 90-luvulta lähtien, mutta työttömyysloukut ovat edelleen ongelma joillekin ryhmille, etenkin yksinhuoltajaäideille, joista noin joka kolmas on työttömyysloukussa (Kärkkäinen 2011). Kannustinongelmat ovat myös pääkaupunkiseudulla muita seutuja yleisempiä korkeista asumiskustannuksista johtuen. Asumistuen nopea vähentyminen tulojen noustessa on yksi merkittävä syy kannustinloukkuihin.  Kirjallisuuskatsauksen lisäksi Kanninen&Böckerman tekevät esimerkkilaskelmia, joiden avulla he näyttävät kuinka matalapalkkaiset yksinhuoltajat hyötyvät työllistymisestä taloudellisesti hyvin vähän.

Työn kysyntäpuolella Kanninen&Böckerman esittelevät tutkimustuloksia Suomessa toteutetuista reformeista, joiden tavoitteena on ollut parantaa työllisyyttä työn kysyntää lisäämällä. Tutkimustulosten mukaan reformit eivät ole onnistuneet tavoitteissaan. Iäkkäiden työntekijöiden matalapalkkatuella ei havaittu olleen vaikutuksia palkkoihin tai työllisyyteen. Samoin nuorten vähimmäispalkkojen alentamisella ei ole havaittu olleen tilastollisesti merkitseviä muutoksia työllisyyteen. Mikään Kannisen&Böckermanin raportoima tutkimus ei havainnut työn tarjonnan tukemisella olleen merkittävää vaikutusta työllisyyteen. Tämä voi kuitenkin johtua siitä, että vaikutukset tapahtuvat pidemmällä aikavälillä tai testatut reformit olivat mittaluokaltaan liian pieniä.

Suositukset

Raportin toinen osa ”Lisää matalapalkkatyötä” on Osmo Soininvaaran ja Juhana Vartiaisen kirjoittama. Siinä käydään läpi Suomen tilannetta Ruotsiin verrattuna ja esitellään lyhyesti mitkä tekijät kysyntä ja tarjontapuolella vaikuttavat matalapalkkaisten töiden työllisyysasteeseen. Soininvaara&Vartiainen identifioivat ryhmiä, joiden työllisyysaste on heidän mielestään jäänyt liian alhaiseksi. Näitä ryhmiä ovat mm. iäkkäät työntekijät, nuoret työmarkkinoille tulevat, työttömät yksinhuoltajat, nuoret naiset ja ammattinsa menettäneet. Näiden ryhmien työllisyystilanteen parantamiseksi raportissa esitetään useita reformivaihtoehtoja. Itse asiassa reformisuosituksia on yhteensä 23, joista ainoastaan yksi nostettiin koko raportin pääsisällöksi ennen sen julkistamista.

Koska reformisuosituksia on niin suuri määrä, niin en esittele niitä kaikkia, vaan suosittelen lukemaan tuon alkuperäisen raportin. Suuri osa reformeista parantaisi pienituloisten työntekijöiden taloudellista asemaa. Esimerkiksi asumistuessa ehdotetaan otettavan käyttöön etuoikeutettu tulo, jotta pienet palkkatulot eivät vähentäisi asumistuen määrää. Lisäksi työmarkkinatuki ehdotetaan muutettavaksi yleiseksi matalapalkkatueksi poistamalla tuen tuntirajoitus. Raportissa ehdotetaan myös äitiydestä aiheutuvien kustannusten tasaamista työnantajien kesken. Työttömyysturvan suhteen raportissa ehdotetaan, että aktivointitoimien tehokkuutta lisätään ja toimien vaikutuksia tutkitaan.

Suositusten kokonaiskuvana on se, että ensisijaista perusturvaa kehitetään siten, että yhä harvemman tarvitsisi elää toimeentulotuen varassa. Lisäksi perusturvan ja työnteon yhteensovittamista pyritään helpottamaan. Kysyntäpuolella uudistusten tavoitteena on pienentää ”hankalasti työllistettävistä työntekijöistä” työnantajalle koituvia kustannuksia, jotta työllistäminen olisi entistä kannattavampaa. Yksi keino tähän on mm. palkkatuen byrokratian vähentäminen. Lopuksi kirjoittajat ehdottavat, että työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen tulisi sopia työttömyystavoitteesta, jonka ylittyminen aiheuttaisi toimia kaikilta osapuolilta.

Mikä on tarinan opetus?

”Matalapalkkatyö Suomessa”-raportti sisältää hyvän kirjallisuuskatsauksen siihen, mitkä tekijät vaikuttavat matalapalkkaisen työn työllisyysasteeseen. Raportin kaksi osaa ovat itsenäisiä ja niissä esitetäänkin sekä samoja tutkimuksia että ristiriitaisia johtopäätöksiä. Raportin jälkimmäisen osan suositukset on tehty lyhyessä ajassa, jonka vuoksi on ymmärrettävää, ettei ehdotetuista reformeista ole ehditty tehdä kustannus tai vaikuttavuusarvioita.

Ehkä tärkein yhteinen tekijä raportin osien välillä on toive siitä, että tutkimusta reformien vaikutuksista lisättäisiin. Esimerkiksi vero- ja sosiaaliturvamuutosten työn tarjontavaikutusten tutkiminen on nykyisin Suomessa erittäin haastavaa, koska toteutetut reformit ovat olleet pieniä ja universaaleja, jolloin vaikutusten arvioimiseen tarvittavaa vaihtelua ei synny tarpeeksi. Kanninen&Böckerman esittävätkin, että tulevia reformeja suunniteltaessa tulisi aina pohtia, kuinka uudistuksen vaikutuksia voidaan jälkikäteen tutkia.

Matalapalkkaraportin julkistamista edeltänyt keskustelu toimii hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka huono julkinen keskustelu voi vaikeuttaa talouspolitiikan tekemistä. Kirjoitin aikaisemmin (Mistä on hyvä veropolitiikka tehty?) siitä, kuinka veropolitiikkaa (ja talouspolitiikkaa yleisemminkin) voitaisiin tehdä nykyistä tehokkaammin. Julkinen keskustelu, joka keskittyy kohuihin ja vastakkainasetteluun sisällön sijaan, johtaa tehottomaan politiikkaan. Valitettavan harva kansalainen perehtyy alkuperäiseen raporttiin, jonka vuoksi he ovat median referoinnin varassa. Kun raportti on julistettu kohuraportiksi yhden yksityiskohdan perusteella, on poliitikoiden vaikeampaa vedota raporttiin esimerkiksi muita raportin suosittelemia reformeja ehdottaessaan.

Taloustieteellisen tutkimuksen ja politiikan välinen toimiva yhteistyö johtaa parempaan talouspolitiikkaan, mutta kohuista elävä journalismi heikentää yhteistyön mahdollisuuksia. Hyvään talouspolitiikkaan tarvitaan hyvää tutkimusta, hyvää politiikkaa ja hyvää journalismia. Matalapalkkaraportissa yksi näistä palasista petti.

Mainokset

5 thoughts on “Matalapalkkaraportti: kohu ja kannustinloukut

  1. Joo, näinpä. Ongelmana oli osittain se, että muistio päätyi uutisiin ennen sen julkistamista. Tästä ilmeisesti syyttävä sormi kohdistuu Arhinmäkeen (joka aloitti julkisen keskustelun liian aikaisin) sekä Valtioneuvoston kansliaan (joka ei saanut raporttia nettiin välittömästi).

    Olisi tietysti voinut toivoa Vartiaiselta tai ainakin Soininvaaralta vähän poliittista silmää. Luulisi hitaammankin jo huomanneen, että nuorten palkka-ale on tulenarka aihe. Jos sellaista esittää, niin väistämättä huomio keskittyy siihen ja kaikki muut ehdotukset jäävät varjoon. Tämä oli vielä tuplasti typerää sen vuoksi, että samaan lopputulokseen voisi kuitenkin päästä myös palkkatuen kehittämisen kautta.

  2. Olisi hyvä, että tästä raportista keskusteltaisiin. Myös sen sisällöstä siis. Tästä huolimatta kommentoin vähän tuota kohua ja mediaa, koska tässä on tärkeä oppimisen paikka.

    Jos jokin tässä asiassa petti, niin se oli tutkimuksen tekijöiden/julkaisijoiden pelisilmä. Ei median kanssa voi neuvotella, ei siitä voi toivoa vähemmän kohuista elävää. Sen kanssa ja sen säännöillä pitää oppia pelaamaan. Media näki tässä mielenkiintoisen ja tärkeän uutisen ja uutisoi siitä – kuten median pitääkin. Ja Paavo Arhinmäki varmasti toimi niin kuin Vasemmiston puheenjohtajan kannattaakin toimia tuossa tilanteessa. Jos olisi haluttu, ettei raportista puhuta ennen kuin se on julkista, se olisi pitänyt julkaista heti kun se on valmis. Jos olisi haluttu itse määrittää sitä keskustelua, jota raportista käydään, olisi pitänyt olla aktiivinen tässä, eikä antaa yhden puoluejohtajan twiitin freimata koko raporttia.

    Toimittajat, kuten me muutkin, ovat rationaalisia hyödyn maksimoijia : )

  3. Olen samaa mieltä siitä, että tutkimukset/selvitykset olisi hyvä julkistaa samanaikaisesti sekä poliitikoille että kansalaisille. Tästä tosin aiheutuu se valitettava seikka, että poliitikot joutuvat kommentoimaan asioita mediassa ennen tarkempaa perehtymistä (esim. kuinka nopeasti Hetemäen verotyöryhmän esitykset tyrmättiin julkisuudessa paperin julkistamisen jälkeen).

    Itse en tiedä olenko vielä valmis sopeutumaan siihen inhorealistiseen ajatukseen, että poliitikot eivät pysty pitämään salaisuuksia ja toimittajat tekevät skuuppeja tosiasioista välittämättä. Ehkä long play -journalismin vastakohdaksi on nyt syntymässä facebook -journalismi, jossa ainoana lähteenä on poliitikon facebook/twitter -postaus. Tässä maailmassa tutkimusten väliraporteista ei uskalla poliitikoille kertoa ja lopullisen raportin julkistamisen jälkeen poliitikot kommentoivat raportteja ennen kuin ovat niitä ehtineet lukea.

  4. Olen samaa mieltä kuin Allan tuosta median roolista – totta kai media toimii noin, ja raportin niittaaminen matalapalkkatyöhön oli hölmöä ja estää varmasti ehdotusten läpimenoa.

    Siitä olen vähän eri mieltä, että ”Paavo Arhinmäki varmasti toimi niin kuin Vasemmiston puheenjohtajan kannattaakin toimia tuossa tilanteessa”. Tuskin Paavo olisi menettänyt mitään muuttamalla rooliaan vähän analyyttisemmaksi – esimerkiksi ajatus äitiyden kustannusten tasaamisesta olisi vasillekin ihan käyttökelpoista kamaa. Yhtään uutta äänestäjää vasille ei tuo disautus ainakaan tuo, mutta kai hankallalla hallitustaipaleeella sitten pitää yrittää tiivistää rivejä siellä missä mahdollista.

  5. Ehkä media tosiaan toimii noin, eikä sille voi mitään tehdä. Tuntuu vain hieman ristiriitaiselta, että ennen raportin julkaisua siitä nostetaan kohu ja sen jälkeen paikkaillaan että oikeasti se on ihan hyvä raportti, joka kannattaa lukea ( HS: Lukekaa se kohuraportti! ). Miksi median toimintatavat eivät voisi muuttua? Toimintatapojen välillä on kuitenkin eroja maiden välillä ja toimintatavat ovat muuttuneet ajan myötä.

    Mutta tutkijoiden/tutkimusten tilaajien tulee varmaankin tulevaisuudessa kiinnittää enemmän huomiota median ja poliitikoiden toimintatapoihin julkaisukäytäntöjä mietittäessä. Tässäkin tapauksessa raportin toisen osan tekijät olivat otsikoineet tekstinsä tarkoituksellisen provokatiivisesti ”Lisää matalapalkkatyötä”. Provokatiivisuuden kanssa täytyy tasapainotella huomioarvon ja uskottavuuden välillä. Tässä tapauksessa tosin matalapalkkatyöhön keskittyminen oli mielestäni perustelua, koska nimenomaan matalapalkkatyöhön työllistyvät kohtaavat usein kannustinongelmia.

    Tämä nykyinen nopean kommentoinnin aika ei kannusta perehtyneisiin kommentteihin. Jos esimerkiksi tästä raportista tekisi laajemmat laskelmat, jossa arvioitaisiin eri ehdotusten kustannuksia ja vaikutuksia, eivät nämä perustellut kommentit todennäköisesti saisi kovin paljoa julkista huomiota, koska keskustelu olisi silloin jo siirtynyt eteenpäin. Ääneen päätyvät ne, jotka ovat valmiita kommentoimaan nopeasti (mahdollisesti jopa alkuperäislähdettä lukematta). Veikkaan, että kolmen viikon päästä median huomio keskitttyy kehysriihessä tehtyihin päätöksiin ja tästä raportista ei enää keskustella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s