Ennusteita ja päätöksiä epävarmassa maailmassa

Hallitus valmistautuu parhaillaan ensi viikolla pidettävään kehysriiheen, jossa tehdään päätöksiä siitä, millä keinoilla hallitusohjelman tavoitteet pystytään toteuttamaan. Hallituksella on päätöksiensä tukena tuore Valtiovarainministeriön talousennuste ja virkamiesten valmistelemat vaikuttavuusarviot eri politiikkavaihtoehdoista. Talousennusteiden ja vaikuttavuusarvioiden yhteydessä puhutaan yleensä vain yksittäisistä luvuista ja ennusteisiin sisältyvä epävarmuus jätetään vähäiselle huomiolle. Taloustieteen professori Charles Manski kirjoittaa tuoreessa kirjassaan ”Public Policy in an Uncertain World” siitä, kuinka ennusteisiin ja tutkimuksiin liittyvä epävarmuus tulisi ottaa päätöksenteossa huomioon ja kuinka avoimesti epävarmuuteensa suhtautuvilla ennusteilla voitaisiin tehdä nykyistä parempia päätöksiä. Kaksikätiset ekonomistit ovat yksikätisiä parempia neuvonantajia.

Uskomattoman tarkat ennusteet

Yhdysvalloissa poliittisesti riippumaton kongressin budjettitoimisto (CBO) tekee lakialoitteista vaikuttavuusarviot, joissa ennustetaan reformien vaikutuksia jopa kymmenen vuotta eteenpäin. CBO:n lukuihin suhtaudutaan puolueettomina ennusteina ja molempien puolueiden edustajat käyttävät ennusteita argumenttiensa pohjana. Kirjassaan Manski kritisoi sitä, että CBO ei ennusteissaan kerro mitään niihin sisältyvästä epävarmuudesta. CBO:n raporteissa ilmoitetaan vain yksittäinen luku (piste-estimaatti), eikä kyseiselle luvulle anneta mitään herkkyysanalyysiin perustuvaa luottamusväliä. Tämä heikentää ennusteiden uskottavuutta. Kaikki tietävät että kymmenen vuoden päähän tehtävät ennusteet ovat hyvin herkkiä tehtyjen oletusten suhteen. Pienikin muutos lähtöparametreissa aiheuttaa suuren muutoksen ennusteessa. Tästä huolimatta ennustetut luvut ilmoitetaan ilman mainintaa niihin liittyvästä epävarmuudesta.

Samankaltaiset deterministiset ennusteet ovat vallalla myös Suomessa. Viime eduskuntavaalien alla käytiin paljon keskustelua siitä, mikä on Suomen talouden pitkän aikavälin kestävyysvaje. Viralliseksi luvuksi ja keskustelun pohjaksi otettiin Valtiovarainministeriön tekemä arvio kestävyysvajeen suuruudesta. Kyseinen arvio oli yksittäinen luku, jolle ei ilmoitettu mitään luottamusväliä. Kestävyysvajeen oikeasta laskentatavasta oli ekonomistien keskuudessa eriäviä mielipiteitä, jonka vuoksi eri tahojen kestävyysvajelaskelmat erosivat huomattavasti toisistaan. Koska kestävyysvaje on erittäin pitkän tähtäimen ennuste, liittyy sen arvioimiseen hyvin suuri epävarmuus. Hyvin pienet erot talouden kasvuasteissa aiheuttavat hyvin suuria eroja kestävyysvajeessa. Tästä johtuen herkkyysanalyysille altistetun kestävyysvaje-ennusteen rajat olisi todennäköisesti hyvin kaukana toisistaan.

Piste-estimaatti on yleisin tapa ennusteiden raportoimisessa, mutta se ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto. Charles Manski kirjoittaa, että esimerkiksi Englannin keskuspankki ilmoittaa inflaatioennusteensa eräänlaisena viuhkakuviona, joka kertoo mille välille inflaatio todennäköisesti asettuu. Näin tosiaankin on. Alla on kuvio Englannin keskuspankin tuoreimmasta BKT-ennusteesta (Lähde).

Todennäköisyyksinä ilmoitettu ennuste suhtautuu epävarmuuteensa avoimesti. Englannin keskuspankin raportissa käsitellään syitä, miksi viuhkamainen ennuste voi olla piste-ennustetta parempi. Todennäköisyyksiin perustuva ennuste antaa ennusteen käyttäjille realistisen kuvan siitä, että keskuspankillakaan ei ole täysin tarkkaa kuvaa inflaation tai BKT:n tulevasta kehityksestä. Epävarmuuden huomiointi vaikuttaa myös ennusteprosessiin, kun ennusteiden tekijöiden tulee kiinnittää huomiota koko jakauman muutoksiin yksittäisen piste-estimaatin sijaan. Viuhkakuvio huomioi myös epävarmuuden kasvamisen, mitä ei piste-estimaattikuviosta voi suoraan nähdä.

Olisi mielenkiintoista nähdä esimerkiksi Suomen kestävyysvaje-ennusteesta yllä olevan kaltainen viuhkakuvio.  Jos ennusteet on siis mahdollista raportoida rehellisesti epävarmoina, niin miksi piste-estimaatit ovat edelleen niin suosittuja päätöksenteossa?

Miksi yksikätisille ekonomisteille on kysyntää?

Poliittiset päättäjät kaipaavat monesti yksiselitteisiä tuloksia ja ennusteita. Varmaankin kaikki ekonomistit tuntevat Harry Trumanin toiveen ”Give me a one-handed economist” hänen tuskastuessaan ekonomistien jossitteluun. Charles Manskin mukaan Truman ei ole ollut ainoa Yhdysvaltojen presidentti, joka on toivonut ekonomisteilta yksiselitteisiä ennusteita. Tarinan mukaan erään ekonomistin esitellessä ennustettaan luottamusvälin (range) avulla, presidentti Lyndon B. Johnson oli vastannut ”Ranges are for cattle. Give me a number”.

On monia mahdollisia syitä, miksi deterministiset ennusteet ja vahvat johtopäätökset ovat yliedustettuina mediassa ja päätöksenteossa. Vahvat johtopäätökset ja selvät politiikkasuositukset vaativat tutkimukselta vahvoja oletuksia. Tutkimuksissa tehdään vahvoja johtopäätöksiä, koska niille on kysyntää. Tämä koskee sekä akateemista maailmaa että yhteiskunnallista päätöksentekoa. Lisäongelmia aiheuttaa se, että harvat päätöksentekijät lukevat alkuperäislähteitä.  Vaikka alkuperäisessä tutkimuksessa tehtäisiin herkkyysanalyysia ja kerrottaisiin tutkimustuloksiin liittyvistä epävarmuuksista, eivät nämä huomiot useinkaan päädy lehtijuttuihin tai poliittisten päättäjien taustaraportteihin.

Yksi mahdollinen syy todennäköisyyksinä ilmoitettujen ennusteiden vähäisyyteen on se, että niitä on vaikeampi ymmärtää. Todennäköisyysennusteen käyttäjän tulee ymmärtää mitä epävarmuus tarkoittaa ja miten eri todennäköisyysjakaumia tulee tulkita. Todennäköisyysennusteiden on myöskään vaikeampaa arvioida menneen oikein tai väärin, mikä voi olla tottumattomalle vaikea ymmärtää. Esimerkiksi Talouselämä otsikoi ennusteuutisensaTämäkin ennuste meni pieleen: ”Euro hajoaa kahden vuoden sisällä 80 prosentin todennäköisyydellä””. Miten ennusteen tulkitaan menneen pieleen, jos 20 prosentin tapahtuma käy toteen?

Toinen mahdollinen syy poliittisten päättäjien piste-ennustetoiveeseen on siinä, että epävarmuudessaan avoin ennuste toisi yhden asian lisää, josta pitäisi sopia poliittisessa pelissä. Suomessakin on ollut jonkin verran kiistelyä siitä, pitäisikö politiikkaa tehdä lukujen pohjalta, vai pitäisikö politiikkaa tehdä myös luvuista. Esimerkiksi viime hallitusneuvotteluissa jouduttiin ensin sopimaan siitä, mitä kestävyysvajelukua käytetään neuvotteluiden pohjana. Poliittisessa pelissä hyvin epävarmat ennusteet voivat tehdä kompromissin löytämisestä entistä hankalampaa. Tarinan mukaan työmarkkinajärjestöjen neuvotteluissa tämä on ainakin joskus ratkaistu siten, että otetaan työnantajien ja työntekijöiden luvuista painottamaton keskiarvo. Peliteoreettisesti tarkasteltuna tämä tuskin on optimaalinen ratkaisu.

Epävarmassa maailmassa saa kääntää takkinsa

Todennäköisyysennusteet suhtautuvat epävarmuuteen avoimemmin kuin piste-ennusteet. Ne myös sisältävät enemmän tietoa päätöksentekijöiden käytettäväksi. Epävarmoina ilmoitetut ennusteet voivat kuitenkin vaikeuttaa poliittista päätöksentekoa, kun sovittavien asioiden määrä lisääntyy. Todennäköisyysennusteet myös vaativat käyttäjiltään enemmän tarkkaavaisuutta ja tulkintaa.

Itse näkisin, että epävarmuuden avoin huomiointi on asia, josta voisi pitkällä tähtäimellä olla hyötyä. Jos ennusteita alettaisiin ilmoittaa luottamusvälien avulla, oppisivat lukijat ajan myötä tulkitsemaan niitä oikein. Olisi mielenkiintoista nähdä vaalit, joiden alla kaikki galluptulokset ilmoitettaisiin ainoastaan luottamusvälien avulla. Myös poliitikot ja heidän taustavoimansa voivat oppia toimimaan avoimesti epävarmojen ennusteiden kanssa.

Epävarmojen ennusteiden perusteella tehtävät päätökset ovat myös epävarmoja. Tämä voi olla vaikeaa hyväksyä maailmassa, jossa on kaipuuta vahvoille johtajille, jotka pitävät päänsä olosuhteista riippumatta. Epävarmassa maailmassa päätöksentekijöiden tulisi kuitenkin olla valmiita kääntämään päänsä uuden tiedon myötä. Päätökset tehdään toivottavasti parhaan mahdollisen tiedon varassa, joka on kuitenkin aina päätöksentekohetkellä vajavaista. Avoimesti epävarmuuteen suhtautuva ja uuden tiedon myötä tarkentuva päätöksentekoprosessi johtaa politiikkaan, joka oppii uudesta tiedosta ja sopeutuu ennakoimattomiin muutoksiin.

Jälkikirjoitus

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni, jossa käsittelen Manskin kirjan teemoja. Kirja on mielestäni erittäin hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Kirjassa kyseenalaistetaan monien nykyisten tutkimusmenetelmien vaatimat vahvat oletukset ja selvitetään, minkälaisia johtopäätöksiä heikommilla oletuksilla voidaan tehdä. Kirjan argumentit esitellään useiden esimerkkien kautta, joissa tutkitaan mm. kuolemanrangaistuksen vaikutuksia rikollisuuteen, optimaalisia rokotusohjelmia ja verotuksen työllisyysvaikutuksia. Kirjan toinen osa käsittelee sitä, kuinka päätöksiä tulee tehdä maailmassa, jossa päätöksentekijöillä on vain osittainen tieto päätösten vaikutuksista.

Manski kyseenalaistaa melko perustellusti monia empiirisen mikrotaloustieteen vahvoja oletuksia ja uskon että tutkijoiden on syytä aina välillä pohtia, kuinka vahvoja oletuksia he ovat valmiita tekemään vahvojen johtopäätösten eteen. Uskoisin, että tämän kirjan lukemisesta hyötyisivät eniten virkamiehet, toimittajat ja poliittisten puolueiden taustavoimat, jotka raportoivat tutkimustuloksista ja tekevät niiden perusteella politiikkasuosituksia. Tämän kirjan luettuaan kyseiset tahot osaisivat kysyä ekonomisteilta vaikeita mutta perusteltuja kysymyksiä tutkimusten johtopäätöksiin liittyvistä epävarmuustekijöistä. Ja nämä kysymykset ovat sellaisia, joita taloustieteilijöiden olisi syytäkin pohtia.

Tulen kirjoittamaan Manskin kirjan teemoista jatkossa enemmänkin. Tämä johtuu osittain siitä, että Manskin kritiikki osuu juuri omaan tutkimusalueeseeni. Lisäksi Manski on parhaillaan Britanniassa vierailulla ja osallistun parin viikon päästä UCL:n ja IFS:n järjestämälle ”Masterclass”-kurssille, jossa Manski käsittelee kirjan teemoja ja sen tausta-artikkeleita.

Advertisements

4 thoughts on “Ennusteita ja päätöksiä epävarmassa maailmassa

  1. Ihan kiinnostava kirjoitus, vaikkei siinä itselleni sinänsä mitään uutta ollutkaan, kunnes heitit hauskan näkökulman: ”Epävarmojen ennusteiden perusteella tehtävät päätökset ovat myös epävarmoja… Epävarmassa maailmassa päätöksentekijöiden tulisi kuitenkin olla valmiita kääntämään päänsä uuden tiedon myötä.” Vaikuttaa uskottavalta, että epävarmuuden ottaminen mukaan keskusteluun voisi vaikuttaa päättäjien asenteisiin. Epävarmuuden huomioiminen korostaa, että käytettävä strategia on vain paras strategia käytettävissä olevalla informaatiolla ja sitä tulee päivittää uuden informaation valossa. Ja tosiaankin, tälläinen yleisesti huomioitu epävarmuus myös vähentäisi ”takinkääntämisen” kustannuksia.

  2. Epävarmuuden myöntäminen tekisi tosiaankin päätösten muuttamisesta uuden tiedon myötä nykyistä helpompaa. Eri asia on sitten se, että kuinka avoin epävarmuus vaikuttaisi luottamukseen hallitusta/päättäjiä kohtana. Nyt uskon että suuri osa kansalaisista on tyytyväisiä siihen, että tietyt auktoriteetit tietävät kuinka asioita hoidetaan ja tehdyistä päätöksistä pidetään kiinni.

    Epävarmojen päätösten ongelmaksi saattaa myös muodostua se, että päätösten vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä ja jokaisen uuden tiedonmurusen myötä muuttuva politiikka saattaa tehdä toteutetusta politiikasta hyvin poukkoilevaa. Tämä näkyy esimerkiksi nyt käytävässä austerity-keskustelussa. Monet kommentaattorit haluaisivat muutaman vuoden avulla estimoitujen työpaperitulosten perusteella muuttaa nykyistä säästölinjaa, mutta linjan puolustajat ovat sitä mieltä, että nykylinja toteuttaa pitkällä tähtäimellä parempia tuloksia. Tulisiko esimerkiksi brittihallituksen kääntää kelkkansa ympäri muutaman vuoden kokemusten perusteella? Itse en ehkä olisi valmis tekemään noin radikaalia päätöstä nykyisen tutkimustiedon valossa. Epävarmassa päätöksenteossa täytyy ratkaista kysymys siitä, kuinka paljon uutta tietoa vaaditaan ennen kuin päätöksiä muutetaan.

  3. Optimaalinen epävarmuuden korostamisen taso on tosiaan hankala määrittää, sillä asiaan vaikuttaa niin monet seikat. Kuten havainnollistat, eräs on se, että miten epävarmuuden lisäkorostaminen voisi tehdä päätöksenteosta jopa liian lyhytjänteistä. Epävarmuuden korostamisen lisäys ei saisi johtaa ”yliohjaukseen” tuossa asiassa. Myös politiikan uskotattavuus tavallisten ihmisten silmissä voi tosiaankin kärsiä.Toivottavasti niissä elimissä, missä päätöksiä tehdään niin epävarmuus kuitenkin huomioidaan tai vähintäänkin mietitään metatasolla ”kannattaisiko sitä huomioida enemmän”.

    Talouspolitiikan päätöksenteko on kyllä erittäin kinkkinen teema. Kommenttisi synnyttää minussa ensin ajatuksen, että ehkä olisi parasta vaan suunnitella sellainen systeemi, joka olisi mahdollisimman orgaaninen ja itsejärjestäytyvä ja tarvittaisiin mahdollisimman vähän inhimillistä ohjausta. Toisaalta tämä voi olla utopistista, ja kyseisen systeemin tasapainot eivät ole sosiaalisesti optimaalisia. Makrotalouden mallintaminen ja tutkiminen on ikävän hankalaa :(.

  4. Päivitysilmoitus: Onko epävarmoista tutkimuksista hyötyä päätöksenteossa? | Second-Best World

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s