Yhteisöveron kohtaanto ja ympäristölle haitalliset tuet

Kehysriihen alla poliitikot ja etujärjestöt ovat käyneet mediassa aktiivista keskustelua verotuksesta, yritystuista ja toiveista kehysriihessä tehtävien päätösten suhteen. Jälleen kerran keskustelun aiheeksi on noussut yhteisöveron ja osinkoveron välinen suhde. Puhujasta riippuen osingot ovat verovapaita, yksin- tai kaksinkertaisesti verotettuja. Tässä kuitenkin unohdetaan todellisuus siitä, kuka yhteisöveron lopulta maksaa. Toinen usein silmiini osunut termi on ”ympäristölle haitalliset tuet”, joiden leikkaamista ehdotetaan helppona keinona budjettivajeen korjaamiseen. Mitä nämä ympäristölle haitalliset tuet todellisuudessa ovat ja miksi niitä ei ole jo poistettu aikaisemmin, jos niiden poistaminen on oikotie onneen? Näitä kahta asiaa yhdistää se, että retorisista syistä tehdyssä yksinkertaistamisessa on mielestäni menetetty oleellinen osa tietosisällöstä. Yksinkertainen viesti on myyvä, mutta se voi olla myös harhaanjohtava.

Kuka maksaa yhteisöveron?

Helsingin Sanomissa oli viime viikolla uutinen verovapaiden osinkojen kasvusta (Verovapaiden osinkojen määrä kasvoi selvästi). Uutista seurasi melko pian poliittisten vaikuttajien kritiikki siitä, kuinka uutisessa mainituista ”verovapaista” osingoista on todellisuudessa maksettu veroja jo 24,5 % yhteisöveron muodossa. Siten ”verovapaat” osingot ovat jo kertaalleen verotettuja ja ne osingot, joista maksetaan veroja, joutuvat kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi. Näkökulmat siis eroavat toisistaan huomattavasti. Onko Suomessa verovapaita osinkoja vai verotetaanko osinkoja kaksinkertaisesti? Vastaus liittyy siihen, kuka yhteisöveron loppukädessä maksaa, eli mikä on yhteisöveron todellinen kohtaanto.

Kuka maksaa yhteisöveron?

Kuka yhteisöveron lopulta maksaa?

Nimellinen kohtaannolla tarkoitetaan sitä, kuka tilittää veron valtiolle. Yhteisöveron tapauksessa nimellinen kohtaanto kohdistuu siis yrityksiin. Nimellisestä kohtaannosta ei kuitenkaan voida päätellä veron todellista kohtaantoa, eli sen lopullista maksajaa. Esimerkiksi arvonlisäveron nimellinen kohtaanto on yrityksillä, mutta suurimman osan verosta maksavat kuluttajat kauppojen nostaessa hintoja arvonlisäveron myötä. Yritykset eivät ole verojen lopullisia maksajia, vaan lopulta aina jokin ihminen päätyy veron maksamaan. Se, kuinka suuren osan yhteisöverosta maksavat yritysten omistajat ja kuinka suuri osuus jakautuu kuluttajille ja työntekijöille on kysymys, johon ei ole suoraan yksiselitteistä vastausta. Kaksinkertaisesta verotuksesta puhuvat olettavat yrittäjien maksavan 100 % yhteisöverosta ja verovapaista osingoista puhuvat olettavat yrittäjien maksavan 0 % yhteisöverosta. Kumpi ryhmä on oikeassa?

Yritysverotuksen kohtaanto on taloustieteessä laajasti tutkittu kysymys, johon ei ole toistaiseksi löydetty yksiselitteistä vastausta. Vuonna 1994 ekonomisteille tehdyssä kyselyssä 75 % vastaajista oli sitä mieltä, että yritysveroista suurin osa päätyy lopulta kuluttajien ja työntekijöiden maksettavaksi. Teoreettisissa tutkimuksissa työntekijöiden kantama osuus on vaihdellut nollasta sataan prosenttiin oletuksista riippuen. Empiirisissä tutkimuksissa puolestaan yleisin tulos on se, että suuri osa yritysverotuksesta päätyy työntekijöiden kannetavaksi pienempien palkkojen myötä. Esimerkiksi viime vuonna julkaistussa Eurooppalaisella aineistolla (sis. Suomi) toteutetussa tutkimuksessa estimoitiin, että pitkällä aikavälillä työntekijät maksavat 49 % yhteisöveron korotuksista (Arulampalam et al. 2012 / WP2010). Tämä tarkoittaa siis sitä, että yhteisöveron laskemisesta hyötyvät pitkällä tähtäimellä myös työntekijät. Moniin empiirisiin tutkimuksiin liittyy metodologisia ongelmia, jotka johtuvat pääosin siitä, että kohtaannon estimoiminen vaatii vahvoja oletuksia. Lisää tietoa yritysverotuksen kohtaannon tutkimisesta löytyy mm. Benjamin Harrisin tutkimustuloksia kokoavasta artikkelista ”Corporate Tax Incidence and Its Implications for Progressivity” ja Stephen Gordonin lukulistalla mainituista artikkeleista.

Vaikka tutkijoiden (ja tutkimusten) kesken ei ole yksimielisyyttä siitä, kuinka suuren osan yhteisöverosta yrittäjät kantavat, on keskeinen näkemys kuitenkin se, että osuus on pienempi kuin 100 %. Siksi mm. tulonjakovaikutuksia arvioitaessa oletetaan nykyään monesti yritysverotuksen taakan jakautuvan useammalle taholle (esim. Tax Policy Center 2012: How TPC Distributes the Corporate Income Tax). Osinkojen verotus ei siis ole yksinkertaista tai kaksinkertaista, vaan jotain siltä väliltä.

Onko ympäristölle haitallisten tukien poistaminen ilmainen lounas?

Toinen kehysriihen alla usein silmiini osunut termi on “ympäristön kannalta haitalliset tuet”, joiden poistamista/leikkaamista ovat näkyvästi kannattaneet ainakin ympäristöjärjestöt, vihreät poliitikot ja Vasemmistoliitto. Mitä nämä ympäristölle haitalliset tuet ovat ja voidaanko ne poistamalla ratkaista kestävyysvaje kerralla?

Ympäristölle haitallisten tukien selvittäminen kuuluu hallitusohjelman tavoitteisiin ja alkuvuodesta tuli julki Valtiovarainministeriön kokoama arvio tukien määrästä (Strategisen tutkimus- ja arviointisuunnitelman tuloksia: Ympäristön kannalta haitalliset tuet). Selvityksessä ympäristölle (mahdollisesti) haitallisiksi tuiksi on laskettu kaikki tuet, jotka kannustavat lisäämään tuotantoa, mikäli tuetun toiminnan ympäristöhaitta on suurempi kuin mikä se olisi ilman tukea. Näin määriteltynä läpi käydyistä 400 tukimuodosta löytyi 15 tukimuotoa, joiden arvioidaan lisäävän ympäristörasitusta (yht. 3,7 – 4,8 miljardia) ja 11 tukimuotoa, jotka voivat mahdollisesti lisätä ympäristörasitusta (yht. 1,4 miljardia). Näihin kuuluu mm. liikennetukia, energiatukia, maataloustukia. Suurimpia tukimuotoja ovat mm. työnantajan tarjoama autoetu, työmatkavähennys ja teollisuuden sekä kasvihuoneiden alempi sähköverokanta. Itselleni yllättävin tukimuoto listalla oli asuntolainojen korkovähennys. En näe suoraan logiikkaa, jolla asuntolainan korkovähennys kannustaisi nimenomaan ympäristöä enemmän rasittavaan asumistapaan.

Olisiko ympäristölle haitallisten tukien leikkaaminen win-win -ratkaisu?

Olisiko ympäristölle haitallisten tukien leikkaaminen win-win -ratkaisu?

Ympäristön kannalta haitallisia tukia maksetaan monta miljardia. Olisiko näiden tukien poistaminen yksinkertainen ratkaisu kestävyysvajeeseen? Ympäristö pelastuu ja kestävyysvaje poistuu – win-win? Tässäkään asiassa yksinkertaisia ratkaisuita ei valitettavasti ole. Ympäristölle haitalliset tuet voivat itse asiassa mahdollistaa korkean ympäristöverotuksen tason, kuten Outi Honkatukia kyseisessä Valtioneuvoston paperissa kirjoittaa: ”Haitallisia tukia koskevat kansainväliset vertailut ovat kuitenkin hankalia, koska veroasteen ja haitallisten tukien välillä vallitsee positiivinen korrelaatio. Korkean veroasteen maissa on siis myös enemmän haitallisia tukia. Tähän löytyy kuitenkin luonnollinen selitys: valtaosa haitallisista tuista on verotukia, jotka eivät voi olla suuria, jos yleinen veroaste on matala. Jos esimerkiksi fossiilisia polttoaineita ei juuri veroteta, ei niillä voi myöskään olla suuria verotukia. Jos taas fossiilisten polttoaineiden verotus on kireää – kuten esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa – on varsin yleistä, että järjestelmässä palautetaan esim. polttoainevero maanviljelijöille. Tietyt verotuet siis mahdollistavat korkean energiaverotuksen tason – ja sen myötä voimakkaan ympäristöohjauksen – mikä ei olisi mahdollista ilman veronalennusta.”

Honkatukia kirjoittaa myös siitä, kuinka suurin osa ympäristölle haitallisista tuista on sen luontoisia, että niiden poistaminen tulisi toteuttaa vähintäänkin EU-laajuisesti, jottei Suomen kilpailukyky heikkenisi. Ympäristölle haitallisten tukien poistamisen vaikutukset voivat olla ristiriitaisia lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Lyhyellä tähtäimellä verotukien poistaminen voisi lisätä verotuloja, keskipitkällä tähtäimellä verotulot voisivat laskea heikentyneen kilpailukyvyn myötä, mutta pitkällä tähtäimellä on toive, että verotukien poistaminen synnyttäisi uusia ympäristöystävällisiä toimialoja. Kestävyys- tai budjettivajeen korjaajina ympäristölle haitallisten tukien poistaminen ei siis ole ilmainen lounas, vaan käyttäytymisvaikutusten vuoksi vaikutus budjettiin ei ole täysimääräinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mielestäni ympäristölle haitallisia tukia ei voitaisi leikata. Päinvastoin, on mielestäni tärkeää, että ympäristövaikutukset otetaan päätöksenteossa aiempaa paremmin huomioon. Tukien poistamisella on kuitenkin käyttäytymisvaikutuksia, joiden vuoksi tässäkin asiassa täytyy tasapainotella lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteiden välillä.

Poliittinen retoriikka saa faktat joustamaan

Poliittinen viesti uppoaa paremmin, jos se on yksinkertainen. Monimutkaisen viestin yksinkertaistamisessa valitettavan usein menetetään osa tietosisällöstä. Osinkojen kaksinkertaisesta verotuksesta puhuminen on helpompi ymmärtää kuin 1,3-kertaisesta verotuksesta puhuminen, vaikka ensimmäinen vaihtoehto olisikin harhaanjohtava. Ympäristölle haitalliset tuet kuulostavat siltä, että niitä leikkaamalla voitaisiin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tarkempi pohtiminen voi kuitenkin paljastaa, kuinka ympäristölle haitalliset tuet itse asiassa voivat mahdollistaa voimakkaan ympäristöohjauksen.

Retoriikka on politiikassa tärkeää. Joskus tulee väkisinkin mieleen, että onko retoriikka jopa tärkeämpää kuin sen taustalla oleva tieto. Politiikassa täytyy pohtia sitä, miltä päätökset näyttävät. Jos nyt täytyisi ennustaa kehysriihen päätöksiä pelkästään ulkomuodon perusteella (miltä asiat näyttävät) todelliset vaikutukset unohtaen, niin veikkaisin että yhteisöveroa lasketaan (lue: kilpailukyky paranee), yritystukia leikataan siten, että leikkaukset kohdistuvat myös ympäristölle haitallisiin tukiin (lue: ympäristön tila paranee) ja listaamattomien yritysten osinkoverotusta kiristetään (lue: sosiaalinen oikeudenmukaisuus paranee).

Advertisements

7 thoughts on “Yhteisöveron kohtaanto ja ympäristölle haitalliset tuet

  1. Hyvä teksti. Muutama kommentti.

    Minulle on jäänyt vähän epäselväksi, mikä pointti on siinä argumentissa, että kaksinkertainen verotus on huonoa. Ehkä siinä on jokin vero-oikeudellisiin aspekteihin liittyvä pointti. Mutta eikö arvonlisäverotuskin ole kaksinkertaista verotusta – kulutukseen käytettävästä pääoma- tai palkkatulosta kun on jo jokin vero maksettu?

    Asuntolainan korkovähennyksen – tai yleisemmin ottaen omistusasumisen tukemisen – ympäristövaikutuksia sivuaa Ed Glaeser kirjassaan Triumph of the City. Hän esittää fiksulta kuulostavan pointin, joskaan en osaa sanoa miten merkittävä vaikutus on määrällisesti. Menee yksinkertaistetusti näin. Omakotitaloasuminen on kerrostaloasumista ympäristöystävällisempää, enimmäkseen liikkumiseen liittyvistä syistä – kerrostaloilla saadaan aikaan joukkoja joukkoliikenteelle. Asunnon omistamisesta on enemmän iloa jos omistaa omakotitalon kuin jos omistaa osakkeen kerrostalosta: kerrostalossa vapaudet tehdä omalla omaisuudella mitä huvittaa ovat paljon rajallisemmat kuin omakotitalossa. Tästä syystä omistusasumisen tuki epäsuorasti hajauttaa asumisrakennetta ja haittaa ympäristöä.

    En ole lukenut tuota raporttia kokonaan, joten korjaa jos olen väärässä, mutta minusta tuo kilpailukykyargumentti on hieman harhaanjohtava, koska siinä ei oteta huomioon kontrafaktuaalia. Jos lähdetään siitä, että valtiontaloutta on tasapainotettava ja että tuohon tavoitteeseen pääsemiseksi on korotettava veroja (tai leikattava verohelpotuksia), kilpailukyky ottaa osumaa joka tapauksessa. Ja oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että jokaisen joka huutaa kilpailukyvyn perään pitäisi esittää oma kokonaisvaltainen näkemyksensä kilpailukyvystä ja siihen liittyvästä politiikasta, erityisesti ottaen huomioon sen, että Suomi on osa valuuttaunionia, jonka sisäiset kilpailukykyerot haittaavat koko mantereen talouskasvua. Kilpailukyky on sekä mikro- että makrokysymys.

    Korkeista ympäristöveroista ja ympäristöohjauksesta. Viittaako tuo lause ”mikä ei olisi mahdollista ilman veronalennuksia” poliittisiin realiteetteihin ja mahdollisuuteen? Eli siihen, että ylipäänsä saadaan aikaan ympäristöohjausta järjestelmä on ”myytävä” toimijoille, joita se koskee. Tän argumentin mä ymmärrän. On parempi, että on edes vuotava järjestelmä kuin ei järjestelmää ollenkaan. Kun järjestelmä on olemassa, sitä voidaan alkaa kiristää ja tukkia niitä porsaanreikiä, jotka olivat poliittisesti välttämättömiä sen synnyttämiseksi.

  2. Hups, typotin, piti kirjoittamani ”kerrostaloasuminen on omakotitaloasumista ympäristöystävällisempää”.

    Tässä lienee sinulla muuten samantyyppinen typo (jotta/jottei):

    ”Honkatukia kirjoittaa myös siitä, kuinka suurin osa ympäristölle haitallisista tuista on sen luontoisia, että niiden poistaminen tulisi toteuttaa vähintäänkin EU-laajuisesti, jotta Suomen kilpailukyky heikkenisi.”

  3. Kiitos kommenteista ja ajatusvirhe-typon huomaamisesta.

    Ensin kaksinkertaisesta verotuksesta. Eihän se lähtökohtaisesti ole mitenkään määritelmällisesti huonoa, mutta termilla halutaan varmastikin korostaa sitä, että nimellinen osinkoveroaste ei kerro todellista verorasitusta. Todellisen verorasituksen (efektiivisen veroasteen) arvioiminen vaatii tutkimusta verojen todellisesta kohtaannosta. Itsekin kyllä pidän todellisten veroasteiden vertailua avartavana, mutta siinä mennään monesti sitten jo aika monimutkaisiin arviointeihin, joissa joudutaan tekemään vahvoja oletuksia. Mutta mielestäni molemmat termit, ”verovapaa osinko” ja ”osinkojen kaksinkertainen verotus” ovat aika arvolatautuneita.

    Kiitos tuosta Ed Glaeserin pointista omistusasumisen tukemisen suhteen. Se kuulostaa ihan mahdolliselta syyltä, miksi omistusasumisen tuki laskettaisiin ympäristölle haitalliseksi. Vaikutuksen suuruutta on kuitenkin varmaan aika mahdotonta arvioida. Omistusasumisen tukien poistamiseen on siis toki monia taloustieteellisiä syitä, nyt oli vaan ensimmäinen kerta kun itselleni tuli vastaan ympäristösyyt.

    Kilpailukyvyn suhteen sillä on varmasti vaikutusta kuinka verojen kasvatus kohdistuu. Ympäristölle haitallisten tukien poistaminen kohdistuisi suurempana tiettyille toimialoille (esim. energiaintensiiviset alat), kun taas jokin yleinen veronkorotus jakautuisi tasaisemmin kaikkien toimialojen kesken. Yksittäisen toimialan kilpailukyvyn suurella heikentämisellä voi olla suurempia vaikutuksia kuin kaikkien toimialojen kilpailukyvyn pienellä heikentämisellä (tai sitten ei, riippuen oletuksista). Tuosta kilpailukyvyn kokonaisnäkemyksestä olen kanssasi samaa mieltä. Tuntuu helpolta toivoa kaikissa näissä asioissa kv-yhteistyötä. Jos kaikki maat nostaisivat yhteisöveroa / leikkaisivat ympäristön kannalta haitallisia tukia, eivät suhteelliset kilpailuasemat muuttuisi.

    Sitten vielä ympäristöohjauksesta. Tuo ”poliittinen realiteetti”-aspekti on ihan mahdollinen, mutta itse tulkitsin tuon enemmän nimenomaan yritysten kilpailukyvyn kautta. Jos halutaan korkea ympäristöverotus ilman että energiaintensiivisten alojen kilpailukyky laskee, tarvitaan verotukia. Tällöin meillä on vahva ympäristöohjaus kaikkialla muualla paitsi noilla verotukia saavilla aloilla. Eli meillä on vahvempi ympäristöohjaus kuin tilanteessa, jossa ympäristöveroja ei olisi ollenkaan.

    Lopuksi vielä, tuo linkkaamani raportti VM:n arvioista ei ilmeisesti ole lopullinen, vaan kevään aikana siitä pitäisi ilmestyä laajempi selvitys VM:n keskustelualoitteena. Toivottavasti siinä vastattaisiin muutamiin tässä heränneisiin kysymyksiin.

  4. Vihreästä näkökulmasta sanoisin, että poliittisena valintana tässä on ennen kaikkea kaksi elementtiä:

    1) Halu tehdä (lisä)säästöjä, sen fiksuudesta voi kiistellä
    2) Halu alentaa yritysverotusta yleistä prosenttia (ja Kokoomuksella kai vähän muutakin)

    Jos ajatellaan, että yhteisöveron laskeminen parantaa kilpailukykyä, niin sitä otettaisiin takaisin poistamalla ympäristölle haitallisia tukia. Niille yrityksille, jotka tukia eivät tarvitsisi, osuisi tuo yhteisöveron alentaminen suurempana.

    Kv-yhteistyön varaan en EU:ssa nykyisellään paljoa laskisi. Pitää koittaa uudistaa elinkeinorakennetta siellä missä mahdollista.

  5. Hyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja.

    Myönnän toki (kuvan tekijänä), että tuo ympäristölle haitallisten tukien meemikuva on propagandistinen. Kuten kirjoitat viestin yksinkertaistaminen kadottaa valtavan osan faktoista.
    Tietysti monet tuista ovat niin alttiita käyttäytymismuuttujille, ettei niitä voi noin vain leikata ja rustata tulopuolelle vastaa summaa takaisin voitettuja veroeuroja.

    Kehitettävää on kuitenkin monissa ”tuissa” (osahan ei ole edes tukia), kuten esimerkiksi km-korvauksessa, joka on reippaasti ylikompensoiva, tai vapaassa autoedussa, jossa myös ei työhön liittyvä kruisailu on 18 000 km:iin saakka jonkun muun kuin kruisailijan maksettavana (paitsi että verotuksessa joutuu näistäkin maksamaan itse osan).

    Yksi esitetty vaihtoehto on juuri tuo leikataan tuista ja alennetaan yhteisöveroa. Toinen ehkäpä toimivampi ratkaisu olisi etsiä sellaisia keinoja, joilla about sama ”tukimäärä” voitaisiin kohdentaa nyt ympäristön pilaamiseen kannustavia tukia saaville toimijoille. Esimerkiksi maatalouden fossiilisista löpöistä maksettava energiaveropalautus voitaisiin saman suuruisena tyrkätä takaisin maataloustuottajille, mutta kannustamatta käyttämään juuri fossiilista löpöä. Vaihtoehtoisten polttoaineiden kilpailukyky paranisi, mutta maataoustuottajien ei tarvitsisi muutoksen takia lyödä lappua luukulle.

    Vastaavia vaihtokauppoja muut keskusteluun osallistuneet osaavat varmaan keksiä minua paremmin ja kuvittelisi että verohallinnossa ja VM:ssä ainakin osattaisiin keksiä.

    Väitänkin, että suuri osa tuista voitaisiin poistaa ja kohdistaa ympäristölle neutraalimpaa kautta samoille aloille. Väitän myös, että relevantteja säästöjä on löydettävissä tukijärjestelmän muutoksilla, kuten km-korvauksen muutos osoittaa.

    Tuo koko rapsa on jo valmis ja käsittääkseni lähti painoon viime viikolla. Jostain syystä .pdf-versiota ei ole julkaistu, vaikka se on jo valmis.

  6. Päivitysilmoitus: VM:n Talouspolitiikan Strategia – eli mitä kehysriihessä jäi päättämättä | Second-Best World

  7. Päivitysilmoitus: Kehysriihi ja protestanttinen etiikka | Jaakko Stenhäll

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s