Onko epävarmoista tutkimuksista hyötyä päätöksenteossa?

Viime päivinä asiantuntijatiedon käyttö päätöksenteossa on noussut keskustelun aiheeksi usean uutisen kautta. Ensiksi HS kirjoitti, kuinka maa- ja metsätalousministeriössä päätöksiä osataan tehdä maalaisjärjen avulla asiantuntijatiedosta välittämättä. Eilen HS esitti väitteen, että osinkoveropäätökseen olisi tuotu lobbareiden laskelmia viranomaisvalmistelun ulkopuolelta. Päivän aikana väitteen todenperäisyys tosin joutui kyseenalaiseksi, kun sen kiistivät Kataisen ja Urpilaisen lisäksi myös VM:n Hetemäki. Näiden päätösten tukena on ollut tutkimuksia/laskelmia, jotka ovat johtopäätöstensä suhteen melko deterministisiä. Jos päätöksentekijät ohittavat jopa vahvoja johtopäätöksiä sisältäviä tutkimuksia, niin mitä mahdollisuuksia avoimesti epävarmoilla tutkimuksilla on? Jos tutkijat eivät ole valmiita tekemään vahvoja suosituksia, niin lobbarit ovat siihen varmasti valmiita.

Kirjoitin aikaisemmin päätöksenteosta epävarmassa maailmassa. Sen jälkeen kävin Charles Manskin luennoiman kurssin samaisesta aiheesta ja kurssin jälkeen käytiin hyvää keskustelua siitä, miksi taloustutkijat ilmoittavat piste-estimaatteja luottamusvälien sijaan ja miksi päätöksentekijät kaipaavat tutkijoilta vahvoja tuloksia, jotka vaativat hyvin vahvoja oletuksia. Keskustelussa nousi esille yleinen huoli siitä, että jos tutkimustulokset olisivat avoimesti epävarmoja, olisi tutkimusten hyödyllisyys vaikeampaa osoittaa päättäjille (ja rahoittajille). Jos satoja tuhansia maksanut tutkimus tuottaa tulokseksi vain luottamusvälin ilman tarkkoja politiikkasuosituksia, niin mitä hyötyä tuosta tutkimuksesta on päätöksenteossa? Eikö tällöin poliitikko olisi voinut tehdä päätöksen maalaisjärjellä ja näin olisi säästetty satoja tuhansia tutkimusbudjetissa?

Kelan tutkija Markku Laatu kirjoitti Kelan tutkimusblogissa asiantuntijatiedon käyttämisestä päätöksenteossa. Siinä hän viittasi Henrik Jussilan tutkielmaan, jossa tarkasteltiin kuinka kansanedustajat käyttävät tutkimustietoa päätöksenteossa. Tutkielman tulokset eivät ole kovin yllättäviä tai mieltä ylentäviä: ”Parhaiten kansanedustajien käyttöön päätyy tutkimus, joka täyttää seuraavat kriteerit: tutkimus on ajankohtainen ja merkittävä, ja siinä on selkeitä toimenpide-ehdotuksia ja tiivistelmä. Eduksi on myös se, että edustaja on saanut tietoa tutkimuksesta mediasta, tiedotteista tai seminaareista. Lisäksi tutkimus tukee edustajan ajamaa politiikkaa ja se on kirjoitettu hänen äidinkielellään.”

Päätöksenteossa tutkimus on siis hyödyllinen, jos se sisältää vahvoja suosituksia, jotka sopivat päättäjän ennakkoasenteisiin. Tämä ennakkoasenteiden vahva vaikutus voi toimia avoimesti epävarmoja tutkimuksia vastaan. Ihmiset tulkitsevat lisäinformaatiota tavalla, joka vahvistaa heidän omia ennakkoasenteitaan. Siten sama tutkimus, joka antaa tuloksen laajalla luottamusvälillä, voi vahvistaa täysin päinvastaisia politiikkasuosituksia päätöksentekijän ennakkoasenteista riippuen. On suuri ero sillä tehdäänkö päätöksiä tutkimusten pohjalta (evidence-based policy-making) vai etsitäänkö tutkimuksista jälkikäteen vahvistuksia omille päätöksille (policy-based evidence-making).

Mitä tapahtuu jos päätöksentekijät kaipaavat vahvoja suosituksia, mutta tutkijat tarjoavat vain epävarmuuteensa avoimesti suhtautuvia tutkimuksia luottamusväleillä ja useilla mahdollisilla skenaarioilla? Optimisti sanoisi, että silloin päätöksentekijät oppivat ymmärtämään päätöksiinsä liittyvän epävarmuuden, jonka vuoksi he ovat valmiita muutamaan päätöksiään uuden informaation myötä. Pessimisti sanoisi, että silloin päätöksentekijät jättävät tutkijat kammioihinsa ja etsivät vahvoja suosituksia muualta. Lobbareilla ei ole ongelmia tehdä vahvoja suosituksia epävarmuudet sivuuttaen. Nyt vaikuttaisi siltä, että ainakin toistaiseksi mielen muuttaminen on Suomessa poliitikolle vaikeaa (Elinkeinoministeri kiistää takinkäännön). Charles Manski toive heikommista oletuksista ja luottamusväliennusteista on mielestäni kannatettava ajatus. Mutta voiko toive entistä avoimemmasta suhtautumisesta epävarmuuteen johtaa lopulta tutkimustiedon sivuuttamiseen ja lobbarivallan kasvuun?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s