Tutkijat lobbareina

Helsingin Sanomat uutisoi tänään tekemästään selvityksestä, jossa tutkittiin mitä etujärjestöjä eduskunnan valiokunnissa kuunnellaan. HS:n löydös oli, että ”elinkeinoelämän lobbareita kutsutaan eduskunnan kuultavaksi kaksi kertaa enemmän kuin palkansaajien”. Itse hämmästyin, kun löysin etujärjestöjen joukosta myös taloudellisia tutkimuslaitoksia. Palkansaajien tutkimuslaitos ja Pellervon taloustutkimus oli laskettu ammattiliittojen edunvalvojiksi ja ETLA oli laskettu elinkeinoelämän etujärjestöksi. Onko todellakin näin? Ovatko tutkimuslaitokset etujärjestöjä ja niissä työskentelevät tutkijat lobbareita?

Tutkijan työhuoneen sijainti ei kerro hänen ideologiaansa

Mihin joukkoon tutkimuslaitokset uutisessa sitten määriteltiin? Jutun rajauksesta HS kirjoitti näin:

”Etujärjestöjä koskeva 11 700 nimen data on erotettu koko aineistosta siten, että mukaan on valittu etujärjestöistä ne, joita on kuultu eduskunnassa vähintään 50 kertaa. Mukana on nimenomaan etujärjestöjä. Esimerkiksi merkittävä kansalaisjärjestö Suomen luonnonsuojeluliitto on ollut eduskunnan kuultavana 390 kertaa, mutta se ei ole mukana”

Twitter-keskustelun perusteella en ollut ainut, joka ihmetteli tutkimuslaitosten päätymistä edunvalvontajärjestöjen joukkoon. Millä perustein tutkimuslaitokset voitaisiin määritellä edunvalvontajärjestöiksi? Ensimmäinen mahdollinen tekijä liittyy historiallisiin ja maantieteellisiin perusteisiin. ETLA sijaitsee EVA:n kanssa samoissa tiloissa ja Palkansaajien tutkimuslaitos sijaitsee Hakaniemessä lähellä ammattiliittoja. Maantieteellinen peruste lienee aika heikko, koska PT:n kanssa samassa talossa sijaitsee mm. Kilpailuvirasta. Samoin, jos tutkijan ideologia mukautuisi hänen työhuoneensa sijainnin mukaan, olisi tutkijakunta ideologioiltaan aika poukkoilevaa. Henkilöt nimittäin liikkuvat tutkimuslaitosten välillä aika yleisesti ja monen tutkijan uraan kuuluu työpaikka niin ETLAssa, PT:ssä kuin Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessakin. Näiden lisäksi eri tutkimuslaitosten kesken tehdään paljon yhteistyötä ja esimerkiksi ETLA:lla ja PT:llä on useita yhteisiä tutkimusprojekteja.

 

Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt?

Toinen mahdollinen selitys tutkimuslaitosten etujärjestöleimalle on niiden saama rahoitus. ETLA:n taustalta löytyy elinkeinoelämän järjestöjä ja PT:n taustalta ammattiyhdistysliikkeen järjestöjä. Tosin tällä perusteella Pellervon taloustutkimuksen sijoittaminen ammattiliittojen edunvalvojaksi (eikä esim. maa- ja metsätalousjärjestöihin) olisi hieman outoa, koska Pellervon taustayhteisöstä löytyy mm. MTK, Maatalousyritäjien eläkelaitos, Metsäliitto ja Valio. Todennäköisesti Pellervon määritteleminen ammattiliittojen alle onkin ollut ajatusvirhe.

Paljastaako taustayhteisöjen rakenne tutkimuslaitosten etujärjestöluonteen? Ei mielestäni. Taustajärjestöjen ja rahoittajien vaikutus näkyy lähinnä siinä, mitä tutkitaan, ei siinä, mitä tuloksia saadaan. Tämän takia PT tekee paljon tutkimusta työelämään liittyvistä kysymyksistä, ETLA yrityksiä koskevista kysymyksistä ja PTT maa- ja metsätaloutta koskevista kysymyksistä. Varsinaiset tutkimustulokset voivatkin sitten olla täysin rahoittajien toiveiden vastaisia. On myös huomioitava, että perusrahoituksen lisäksi tutkimuslaitosten tutkijat hakevat tutkimushankkeilleen rahoitusta laitosten ulkopuolelta ja suuri osa tutkimuksista julkaistaan akateemisesti vertaisarvioiduissa journaaleissa. Tämän takia tuntuu hieman loukkaavalta leimata tutkija lobbariksi ainoastaan hänen työpaikkansa perusteella.

 

Onko objektiivista tutkimusta olemassa?

Tutkimuslaitosten sisällyttäminen etujärjestöaineistoon ei merkittävästi vaikuta HS-selvityksen tulokseen. ETLAn kuulemiset muodostavat vain n. 2 % elinkeinoelämän kuulemisten kokonaismäärästä ja PT:n ja PTT:n kuulemiset muodostavat n. 5 % ammattiliittojen kuulemisten kokonaismäärästä. Tutkimuslaitoksilla ja niissä työskenteleville tutkijoille määritelmällä on kuitenkin merkitystä. Jos tutkijat leimataan lobbareiksi, leimataan samalla myös heidän tutkimustuloksensa. Hyvän tutkijan ideologia saattaa näkyä hänen tutkimuskohteissaan, mutta sen ei pitäisi näkyä hänen tuloksissaan. Itse uskon, että tutkimuslaitoksissa työskentelee pääsääntöisesti juuri tämän kaltaisia ”hyviä tutkijoita”.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Helsingin Sanomat vihjailee tutkimuslaitosten kertovan värittynyttä totuutta. Talousennusteiden uutisoinneissa HS kertoo usein PT:n olevan SDP:ta lähellä ja ETLA:n olevan elinkeinoelämää lähellä. Samoin HS:n kuukausiliitteen ”ekonomistin käyttöohjeessa” ekonomistien kannanottoja luokiteltiin heidän työntöantajiensa mukaan. Samaan aikaan HS on kuitenkin itse valmis käyttämään varsinaisten lobbareiden lukuja uutistensa lähteenä. Esimerkiksi viimeksi osinkoverouutisoinnissa HS teki uutisensa Veronmaksajien keskusliiton laskelmiin perustuen.

On toki tilaustutkimuksia, joiden johtopäätökset osuvat vähän liian hyvin yksiin tilaajan toiveiden kanssa. Tämänkaltaiset tutkimukset ovat kuitenkin vähemmistössä ja itse uskoisin suurimman osan tutkijakunnasta suhtautuvan omaan objektiivisuuteensa melko vakavasti. En usko että tutkimuslaitosten tutkijat kulkevat valiokunnissa lobbaamassa rahoittajiensa näkemystä, vaan he pyrkivät tuomaan päätöksentekoon parhaan mahdollisen tutkimustiedon. Akateemisessa talousblogissa Roope Uusitalo on kirjoittanut taloustutkijoiden objektiivisuudesta parikin hyvää tekstiä (Sen lauluja laulat… / Niitä lauluja laulat…). Niistä kuvastuu mielestäni samanlainen käsitys taloustieteilijöiden objektiivisuudesta kuin itselläni on. Hyvällä taloustieteilijällä ideologia ei vaikuta tutkimustuloksiin, mutta tutkimustulokset voivat vaikuttaa omaan ideologiaan. Etujärjestöjen tehtävänä on lobata jäsentensä kannalta edullisia päätöksiä, tutkimuslaitosten tehtävänä on tuottaa lisää tietoa päätöksenteon tueksi. Nämä kaksi asiaa on hyvä pitää erillään.

Jälkikirjoitus 30.4.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään kyseiseen juttuun oikaisun otsikolla ”Etla ei ole etujärjestö”. Siinä korjattiin uutista seuraavasti:

”Sun­nun­tai­na 28. huh­ti­kuut­ta si­vuil­la A 6 ja A 7 il­mes­ty­nees­sä ju­tus­sa va­lio­kun­tien kuu­le­mis­ta etu­jär­jes­töis­tä Elin­kei­no­elä­män tut­ki­mus­lai­tos ET­LA oli vir­heel­li­ses­ti luo­ki­tel­tu etu­jär­jes­tök­si. ET­LA on elin­kei­no­elä­mää tut­ki­va tut­ki­mus­lai­tos, jon­ka ra­hoi­tus on osin pe­räi­sin elin­kei­no­elä­män jär­jes­töil­tä. Sa­mas­sa ju­tus­sa Pel­ler­von ta­lous­tut­ki­mus oli luo­ki­tel­tu lä­hel­le pal­kan­saa­jia. Pel­ler­von pe­rus­ti­vat maa­ta­lous­jär­jes­töt.”

Oikaisu oli mielestäni hyvä, vaikka siinä korjattiinkin virhe periaatteessa ainoastaan ETLAn osalta. Uskoisin, että suurin osa lukijoista osaa yleistää tuon koskemaan myös muita tutkimuslaitoksia, jotka oli alkuperäisessä uutisessa luokiteltu etujärjestöiksi. Virheiden myöntäminen on hieno taito ja hyvä, että tämä virhe tuli korjattua.

 

Sidonnaisuusselvitys: Olen ollut Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tutkijaharjoittelijana ja työhuoneeni on sijainnut Palkansaajien tutkimuslaitoksen tiloissa. Tällä hetkellä olen Tampereen yliopiston palkkalistoilla, mutta tutkijavierailuani varten olen saanut rahoitusta myös tutkimussäätiöiltä. Kirjoitukseni tai tutkimukseni eivät edusta kenenkään mielipidettä, mutta omat kiinnostuksenkohteeni ovat vaikuttaneet tutkimuskysymyksiini.

Mainokset

One thought on “Tutkijat lobbareina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s