Tuloerot ja politiikka – miksi ongelman tiedostamisella ei ole vaikutusta päätöksiin?

Suomalaiset ovat huolissaan tuloerojen kasvusta. Keväällä tehdyssä puoluebarometrissä suomalaisten suurimpien huolenaiheiden joukkoon kuului tuloerojen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu. Suomalaiset kannattavat myös tuloerojen vähentämistä valtion toimin. Tuoreimman (vuodelta 2010) European Social Surveyn mukaan 75 % suomalaisista vastaajista oli samaa mieltä väittämän ”Valtiovallan tulisi ryhtyä toimenpiteisiin tuloerojen vähentämiseksi” kanssa. Yhdysvalloissa huoli tuloerojen kasvusta on myös ollut puheenaiheena viime vuosina ja Occypy Wallstreet -liikeen myötä huoli suurituloisimman yhden prosentin tulo-osuuden kasvusta siirtyi tutkijoiden artikkeleista kaduille ja aikakausilehtiin. Kuitenkin samaan aikaan kun yhdysvaltalaiset ovat entistä huolestuneempia tuloerojen kasvusta, on tuloeroja vähentävien toimien kannatus laskenut. Tätä ristiriitaa lähtivät Emmanuel Saez, Stephanie Stantcheva ja Iliyana Kuziemko selvittämään tuoreessa tutkimuksessaan ”How Elastic are Preferences for Redistribution? Evidence from Randomized Survey Experiments”. Siinä he selvittivät kyselytutkimuksen avulla, kuinka tuloerotietoisuuden lisääminen vaikuttaa vastaajien tuloeromielipiteisiin ja eri tuloeroja tasoittavien veroreformien kannatukseen. Tulokset olivat varsin mielenkiintoisia.

Tieto tuloeroista kasvattaa huolta tuloeroista

Kyselytutkimuksen alussa osalle vastaajista näytettiin varsin provokatiivista tietoa tuloerojen kasvusta Yhdysvalloissa (kyselyn tietopaketti). Siinä vastaajille kerrottiin mm. kuinka suuret heidän tulonsa olisivat, jos tuloerot olisivat pysyneet vuoden 1980-tasolla. Lisäksi kyselyssä kerrottiin, kuinka erittäin rikkaiden (yli 5 miljoonan dollarin varallisuus) perintövero edistää mahdollisuuksien tasa-arvoa. Lopuksi näytettiin vielä kuvia verotuksen ja talouskasvun välisestä historiallisesta suhteesta Yhdysvalloissa, jonka avulla havainnollistettiin kuinka keveä verotus ei ole johtanut nopeaan talouskasvuun.

Kyselytutkimuksen tietoa tuloeroista ja kasvusta (Saez et al. 2013)

Tuloerotiedotuksen jälkeen vastaajilta kysyttiin heidän mielipiteitään tuloeroista ja verotuksesta. Tuloerotiedon saaminen lisäsi merkittävästi huolta tuloeroista. Tuloerot hyvin suurena ongelmana näkevien osuus kasvoi 40 prosenttia. Tiedon lisääminen vaikuttaa siis mielipiteisiin tuloeroista.

Voidaanko äänestäjiä valistamalla vaihtaa politiikan suuntaa?

Vaikka huoli tuloeroista kasvoi tiedon myötä, niin sillä ei ollut vaikutusta tuloeroja tasoittavien vero- ja sosiaaliturvamuutosten kannatukseen. Hyvin suurituloisten verotuksen kiristämisen kannatus kasvoi vain hieman. Pienituloisille suunnattujen tukitoimien kannatukseen tuloerotietoisuudella ei puolestaan ollut havaittavaa vaikutusta lukuun ottamatta minimipalkan korottamista, jonka kannatus kasvoi hieman tuloerotiedon myötä.  Ainoa poikkeus oli rikkaiden perintövero, jonka kannatus kasvoi merkittävästi tietopaketin myötä.

Mikä selittää sen, että vaikka huoli tuloeroista kasvaa, ei tiedolla ole vaikutusta eri politiikkatoimenpiteiden suosioon? Saez et al. ehdottavat selitykseksi valtion kokemaa luottamuspulaa. Tuloerotietoisuuden lisäämisellä oli nimittäin merkittävä negatiivinen vaikutus siihen, kuinka paljon vastaajat luottivat valtioon. Sen sijaan että ongelman tiedostaminen olisi lisännyt tulonjaon kannatusta, se lisäsi pessimismiä valtion kykyyn korjata ongelma. Jos tuloerot ovat kasvaneet jo pidemmän aikaa ilman että valtio on siihen puuttunut, miksi asia muuttuisi nytkään?

Tuloerot ja tulonjakopreferenssit Suomessa

Lopputulos tutkimuksesta oli, että vaikka tiedon lisääminen helpottaa ongelmien tiedostamista, ei sillä ole välttämättä vaikutusta eri ratkaisujen kannatukseen. Veropreferenssit ovat tiedon suhteen joustamattomia.  Tämä oli siis johtopäätös Yhdysvaltojen suhteen. Kuinka hyvin tulokset sopivat Suomeen?

Suomalaisten tulonjakopreferensseissä ei ole viime vuosien aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia European Social Surveyn mukaan. Laman jälkeen, vuosien 1996 ja 2005 välillä, keskimääräiset tuloeropreferenssit kuitenkin muuttuivat siten, että vuonna 2005 tulojen tasaamista arvostettiin hieman entistä vähemmän. Tuloeroista on käyty paljon keskustelua Suomessakin, mutta toisin kuin Yhdysvalloissa, en usko että tuloeroja tasoittavien toimien kannatus olisi laskenut. Ainakin poliittisessa retoriikassa ”oikeudenmukainen verotus” on vahvasti esillä ja vero- ja sosiaaliturvamuutosten yhteydessä tehdään aikaisempaa useammin selvitys reformien tuloerovaikutuksista.

Saez et al. tutkimus on mielenkiintoinen yritys selvittää, kuinka tiedon lisääminen vaikuttaa tulonjakopreferensseihin. Tutkimustulokset  ja niiden tulkinta ovat herättäneet jonkin verran keskustelua myös julkisuudessa (esim. tutkijoiden oma kirjoitus NY Timesissa ja Derek Thompsonin kommentti The Atlanticissa).  Tutkimuksen tulosten mukaan tulonjakopreferenssit ovat melko stabiileja, eikä siten tiedon lisääminen ole välttämättä ratkaisu mielipiteiden polarisoitumiseen. Ongelman tiedostaminen ei välttämättä auta konsensusratkaisun löytämisessä. Vaikka kaikki olisivat samaa mieltä siitä, että tuloerojen kasvu on ongelma, ei ratkaisukeinoista todennäköisesti löytyisi yksimielisyyttä.  Tiedon lisääminen auttaa vain silloin, kun erimielisyydet johtuvat tiedon puutteesta, ei silloin kuin erimielisyydet kumpuavat erilaisista arvoista.

Mainokset

2 thoughts on “Tuloerot ja politiikka – miksi ongelman tiedostamisella ei ole vaikutusta päätöksiin?

  1. Hyvin mielenkiintoisia ja tärkeitä juttuja. Paitsi tuloerojen, myös ympäristöongelmien suhteen. Ja tämän kanssahan ympäristöjärjestöt ovat painineet jo pitkään: miten herättää toimimaan? Kannattaako kertoa tosiasioita, mihin sävyyn, korostaa toimijuutta?

    Vähän sotkuisiahan nuo Saez et alin tulokset ovat tällä haavaa, eli vaikea löytää sieltä selkeää tarinaa taustalta. Monien juttujen suhteen on kilpailevia hypoteeseja, joita varmasti voidaan testata. Odotan mielenkiinnolla lisätutkimusta.

    Vielä sellainen huomio, että jos nämä kyselytutkimukset yleistyvät, niistä olisi hyvä antaa ja saada opetusta tutkijakouluissa. Meidän (puhun siis vain omasta kokemuksestani) tilastotieteen ja ekonometrian opinnoissa ei ole oikein missään vaiheessa puhuttu otannasta mitään. Että tavallaan lähdetään siitä, että otanta on hyvä ja edustava ja mietitään, että mitä sillä aineistolla sitten tehdään. Ajatellaan että suurten lukujen laki pätee, mutta sehän on oikeastaan teoria siitä, mitä tapahtuu jos me toistetaan hyviä ja edustavia otantoja. Mutta tällaisissa tutkimuksissa mennään jo siihen, että mikä on hyvä ja edustava otanta ja miten sitä analysoidaan niin kvalitatiivisesti kuin kvantitatiivisesti ja noita kyseisen tutkimuksen aspekteja ainakin minun olisi mahdoton vertaisarvioida millään tavalla.

    Tämä on toki yleinen haaste: jos halutaan laajentaa kysymysten joukkoa, tarvitaan laajempi metodivalikoima. Taloustieteen yhtenäisyys kuitenkin perustuu ainakin jossain määrin siihen että jengi käyttää pitkälti samoja metodeja (käytän tätä termiä semilaajassa tarkoituksessa, esim. erilaiset ekonometriset mallit on samaa metodia) ja jengi ymmärtää toistensa tutkimuksen metodeja ja osaa arvioida näitä tutkimuksia kriittisesti. Tradeoffeja.

  2. Olen täysin samaa mieltä noista kyselytutkimuksiin liittyvistä huolista. Monesti taloustieteissä on totuttu siihen, että kyselytutkimusdata tulee tilattuna ja valmiiksi “siivottuna”. Silloin kun lähdetään tekemään omia kyselytutkimuksia, täytyy kiinnittää huomiota otantaan ja kysymyksenasetteluun.

    Olen varmaan aikaisemminkin maininnut siitä, kuinka täällä Englannissa kyselytutkimusten haasteet ovat itselleni avautuneet ihan eri mittasuhteessa. Se johtuu siitä, että täällä ISERissa toimii taloustieteilijöiden ja sosiologien lisäksi kyselytutkimusten metodologiaan (survey methology) erikoistuneita tutkijoita. Olen mm. jutellut jatko-opiskelijan kanssa, joka tutkii väitöskirjassaan puhelinhaastattelun ja kasvotusten tapahtuvan haastattelun aiheuttamia eroja vastauksissa. Samoin tietojen imputoinnin suhteen tehdään paljon tutkimusta. Nämä ovat juttuja, joista itse ei ole koskaan tajunnutkaan huolestua.

    Opetuksen suhteen pelkään pahoin, että opetuksen aikarajat saattavat tulla vastaan. Jo nyt tuntuu, että ekonometrian opinnot mennään juoksemalla läpi, enkä edes halua miettiä kuinka kiire sitten tulisi, jos sinne lisättäisiin otantateoriaa. Mutta nämä ovat varmasti juttuja, joita ekonomistienkin tulisi pohtia, kun kyselytutkimuksia aletaan tehdä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s