Mitä verojärjestelmämme kertoo arvoistamme? – Tutkimus Suomen verojärjestelmästä ja sen muutoksista

Millainen olisi optimaalinen vero- ja sosiaaliturvajärjestelmä? Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta edes yksinkertaistetuissa taloustieteellisissä malleissa, koska optimaalisen verojärjestelmän muoto riippuu asetetuista tavoitteista. Mitä enemmän yhteiskunta arvostaa tulojen tasausta (eli mitä suuremmat ovat tulonjakopreferenssit), sitä korkeampia ovat veroasteet. Verotuksen negatiiviset käyttäytymisvaikutukset puolestaan vaikuttavat toiseen suuntaan. Mitä joustavampaa on työn tarjonta, sitä matalampia ovat optimaaliset veroasteet. Optimaalinen verojärjestelmä on siis tasapainottelua tehokkuuden ja tulonjaon välillä.

Optimaalisen tuloverotuksen tutkimuksissa yleensä ratkaistaan verojärjestelmä, joka olisi optimaalinen joillakin tietyillä tulonjakopreferensseillä ja työn tarjonnan joustoestimaateilla. Yksi kirjallisuuden haara on kuitenkin kääntänyt kysymyksen ylösalaisin ja ratkaisee, millä tulonjakopreferensseillä todellinen verojärjestelmä olisi optimaalinen. Näin estimoidut tulonjakopreferenssit voidaan nähdä tuloeromittarina, joka ottavat myös verojärjestelmän tehokkuusvaatimukset huomion. Oma kontribuutioni kyseiseen kirjallisuuteen on nyt työpaperi-vaiheessa. Tutkimuksessani ”Revealed preferences for redistribution and government’s elasticity expectations” tarkastelen, mitä tulonjakopreferenssejä löytyy Suomen vero- ja sosiaaliturvajärjestelmän taustalta ja kuinka nämä preferenssit ovat muuttuneet yli ajan. Paperissani pohdin myös, mitkä ovat mahdollisia muita syitä verojärjestelmän muutoksiin. Alla kerron muutamista keskeisistä tuloksista.

Optimaalinen tuloveromalli –> estimoidut hyvinvointipainot

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, millä tulonjakopreferensseillä Suomen tuloverojärjestelmä olisi optimaalinen. Tätä varten tutkimuksessa hyödynnettiin Saez (2002) -optimiveromallia, jossa väestö jaetaan ryhmiin bruttotulojen mukaan ja tulonjakopreferenssejä kuvataan eri ryhmille annettavilla ”hyvinvointipainoilla”. Hyvinvointipainot kertovat, kuinka paljon valtio arvostaa nettotulonsiirtoja kyseiselle ryhmälle. Utilitaristisessa yhteiskunnassa, jossa ainoa tavoite on maksimoida kokonaishyvinvointia, ilman että välitetään hyvinvoinnin jakautumisesta, kaikkien ryhmien hyvinvointipaino olisi 1. Rawlsilaisessa yhteiskunnassa, jossa välitetään ainoastaan kaikista heikoimmassa asemassa olevan hyvinvoinnista, kaikista köyhimpien hyvinvointipaino olisi hyvin suuri ja kaikkien muiden ryhmien hyvinvointipaino olisi 0. Estimaatit työn tarjonnan joustosta otettiin aikaisemmista tutkimuksista. Koska tutkimus koski optimaalista tuloverotusta, rajattiin tarkastelujoukoksi työikäiset ja työkykyiset yksin asuvat henkilöt, joilla ei ole merkittävästi pääomatuloja. Tavoitteena oli tarkastella nimenomaan vertikaalista tulonjakoa, johon tämä otos sopii suhteellisen hyvin. Horisontaalista tulonjakoa tapahtuu esimerkiksi lapsettomilta kotitalouksilta lapsiperheille.

Alla on estimoitujen hyvinvointipainojen jakauma Suomessa vuona 2006. Ryhmä 0 koostuu työttömistä ja ryhmät 1-5 ovat työntekijöitä tuloviidenneksiin jaoteltuna.

tulonjakopref_2006

Ensimmäisenä kuviosta huomaa, että työttömien hyvinvointipaino on merkittävästi muita ryhmiä suurempi. Tämä kertoo siitä, kuinka paljon valtio arvostaa tulonsiirtoja työntekijöiltä työttömille. Kansainvälisissä vertailuissa työttömien suhteellinen hyvinvointipaino on ollut pohjoismaissa merkittävästi korkeampi kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa. Toinen huomionarvoinen tekijä on ryhmän 1 suhteellisen pieni hyvinvointipaino. Tämä ryhmä koostuu pienituloisista työntekijöistä. Kuvion muoto kertoo, että nykyinen vero- ja sosiaaliturvajärjestelmä voi olla optimaalinen vain, jos valtio asettaa hyvin pienen painon pienituloisten työntekijöiden hyvinvoinnille. Pienituloisten työntekijöiden hyvinvointipaino on itse asiassa pienempi kuin keski- ja suurituloisten työntekijöiden hyvinvointipaino. Syy tähän ”kuoppaan” hyvinvointipainoissa ovat kannustinloukut. Pienituloisten työntekijöiden hyvin suuret työllistymisveroasteet voivat olla optimaalisia vain, jos joko pienituloisten työntekijöiden hyvinvointipaino on hyvin pieni tai työn tarjonta on joustamatonta. Estimoidut hyvinvointipainot ovatkin hyvin herkkiä joustoestimaattien arvoille.

Ovatko suomalaisten tulonjakopreferenssit muuttuneet?

Alla olevassa kuviossa on kuvattu tulonjakopreferenssien muutosta vuosien 1995, 2006 välillä (jolle välille data sijoittui). Kuvioon on pyritty rajaamaan pelkkä puhdas politiikkavaikutus ns. dekomponointimenetelmän avulla. Ensiksi kuviosta huomaa, että vuonna 1995 pienituloisten työntekijöiden hyvinvointipaino oli negatiivinen, joka rikkoo optimiveromallien perusoletuksia.

tulonjakopref_1995_2006Muita huomioita muutoksista:

– työttömien suhteellinen hyvinvointipaino on laskenut, eli tulonsiirtoja työttömille arvostetaan entistä vähemmän

– pienituloisten työntekijöiden suhteellinen hyvinvointipaino on kasvanut, eli ”kuoppa” hyvinvointipainoissa on pienempi vuonna 2006 kuin se oli vuonna 1995

Vuosien 1995 ja 2006 välillä on tapahtunut usita reformeja, jotka selittävät nähtyä muutosta. Pienituloisten työntekijöiden verotusta on kevennetty kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen avulla, jonka kokoa on kasvatettu merkittävästi. Samaan aikaan tuloverotuksen taso on kokonaisuudessaan laskenut. Työttömien laskeneita hyvinvointipainoja selittää osittain se, että tarkasteltuna ajanjaksona sosiaalituet kasvoivat merkittävästi palkkoja hitaammin.

Mitä syitä veromuutosten taustalta löytyy?

Onko verojärjestelmään tehty muutoksia, koska suomalaiset arvostavat tulonsiirtoja entistä vähemmän? Edellä esitetty kuvio saattaisi antaa sen suuntaisen kuvan. Mielenkiintoisesti samalla ajanjaksolla (1995 – 2006) suomalaisten tulonjakopreferenssit laskivat kansainvälisten kyselytutkimusten arvomittauksissa. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä vielä suoria johtopäätöksiä syy-seuraus -suhteista, koska kausaliteetti voi mennä myös toisin päin. Esimerkiksi Britanniassa verojärjestelmän avulla estimoitujen tulonjakopreferenssien ja kyselytutkimuksista mitattujen tulonjakopreferenssien välillä löytyi yhteys, mutta siten että kansalaisten tulonjakopreferenssit muuttuivat vasta veroreformien jälkeen. Käytännössä Thatcherin veroreformien jälkeen britit alkoivat arvostaa tulonsiirtoja entistä vähemmän. Saattaakin siis olla, että kausaliteetti ei mene arvoista verojärjestelmään, vaan verojärjestelmän muutokset vaikuttavat arvoihin.

Toinen mahdollinen syy veromuutoksiin on, että valtion arviot työn tarjonnan joustosta ovat muuttuneet. Edellä mainitut kuviot on laskettu sillä oletuksella, että jousto-odotukset eivät ole muuttuneet. Tämä oletus on sikäli perusteltu, että Suomessa ei ole pääsääntöisesti perusteltu veromuutoksia niiden käyttäytymisvaikutuksilla. Verolainsäädäntöä ja hallituksen esityksiä lukiessa selviää, että sieltä ei löydy arvioita siitä, kuinka suuria käyttäytymisvaikutuksia veromuutoksilla olisi. Verotuottoarviot on tähän asti laskettu staattisten mikrosimulointimallien avulla. Tulevaisuudessa, kun verotuottoja mahdollisesti lasketaan behavioraalisten mikrosimulointimallien avulla, voi valtion jousto-odotukset löytää näiden mallien taustaparametreista. Paperissani laskin myös kuinka suuria joustomuutosten tulisi olla, jos tulonjakopreferenssit eivät ole muuttuneet. Tulos oli, että jousto-odotusten tulisi olla muuttunut nimenomaan pienituloisten työntekijöiden osalta siten, että pienituloisten osallistumisjousto oli merkittävästi suurempi vuonna 2006 kuin se oli vuonna 1995.

On useita muita mahdollisia syitä, miksi verojärjestelmää on muutettu. Yksi vaihtoehto on poliittiset muutokset. Britanniassa poliittisen vallan muutokset näkyvät hyvin selkeinä muutoksina verojärjestelmästä estimoiduissa tulonjakopreferensseissä. Thatcherin kauden veropolitiikka eroaa hyvin paljon edeltäjistään ja seuraajistaan. Suomessa tarkasteluperiodi on hieman liian lyhyt poliittisten muutosten arvioimiseen. Kuitenkin suurimmat muutokset tapahtuivat niinä vuosina kun hallitus ei muuttunut (Lipposen hallituskausi) ja Vanhasen hallituksen aloitus ei datassa näy juuri mitenkään. Muita mahdollisia syitä verojärjestelmän muutoksiin on mm. se, että poliitikot ovat opiskelleet optimiveromalleja ja ovat sen myötä muuttaneet käyttäytymistään.

On totta kai huomioitava, että optimiveromallit ovat huomattavan yksinkertaisia verrattuna todelliseen veropoliittiseen päätöksentekoon. Siksi muutosten taustalla on syitä, jotka eivät näy tämänkaltaisissa laskelmissa. Yksi ”estimoitujen hyvinvointipainojen” hyvä puoli on se, että ne tuovat tehokkuus vs. tulonjako -ristiriidan näkyviin. Tavanomaiset tuloeromittarit eivät huomioi sitä, että monet veromuutokset on tehty käyttäytymisvaikutusten vuoksi. Lisäksi nämä ”havaitut tulonjakopreferenssit” ovat mielenkiintoinen yritys avata sitä, mitä arvoja todellisten vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien taustalta löytyy.

Mainokset

2 thoughts on “Mitä verojärjestelmämme kertoo arvoistamme? – Tutkimus Suomen verojärjestelmästä ja sen muutoksista

  1. Haluisitko avata vähän noita joustoestimaatteja. Mä sain sellasen käsityksen Golosovin dynamic public finance-kurssilta, että niitä on aika laidasta laitaan riippuen siitä onko ne estimoitu mikrodatalla vai makrodatalla

  2. Joustoestimaatit ovat tosiaankin olleet aika eri linjoilla mikro- ja makrotutkimuksissa. Makromallien tasapainottamiseksi tarvitaan monesti yli reilusti yli 1:n joustoja, kun taas mikroaineistolla estimoidut joustot ovat hyvin paljon pienempiä, keskimäärin jossain 0,25:n paikkeilla. Mikroaineistolla ”konsensustulos” on, että työn tarjonta on intensiivisella marginaalilla hyvin joustamatonta, mutta ekstensiivisellä marginaalilla jousto saattaa olla merkittävää naisilla ja etenkin yksinhuoltajilla. Nuo omat joustoesimaattini on otettu mikrotutkimuksista, jonka vuoksi ne ovat paljon pienempiä kuin makrojoustot.

    Viime aikoina mikro- ja makrojoustojen välisistä eroista on tehty paljon mielenkiintoisia tutkimuksia. Tänä vuonna John Bates Clark -mitalin saanut Raj Chetty on ollut yksi merkittävä tekijä tälle tutkimukselle ja hänellä onkin aihepiiristä useita papereita(Effects of Income Taxes on Labor Supply). Mikro-/makrojoustojen eroille on tällä hetkellä useita vaihtoehtoisia selityksiä. Aiheesta on myös tuore pohjoismaalainen tutkimus (Jäntti, Pirttilä, Selin (2013): Estimating labour supply elasticities based on cross-country micro data: A bridge between micro and macro estimates?).

    Mikro- ja makrojoustojen erot ja mahdolliset syyt eroihin ovat mielenkiintoinen tutkimusaihe. Niistä voisi ehkä jopa kirjoittaa oman tekstin, kun tuntuu ettei viitsi liian laajasti kirjoittaa aiheesta yksittäiseen kommentiin. Kiitos siis kysymyksestä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s