VM:n Talouspolitiikan Strategia – eli mitä kehysriihessä jäi päättämättä

Valtiovarainministeriö julkaisi viime viikolla ”Julkisen talouden kestävyys ja rakenneuudistukset”– raportin, jonka tavoitteena on avata keskustelua Suomen julkisen talouden kestävyysongelmista ja keinoista kestävyysvajeen ratkaisemiseksi. Raportti jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä esitellään julkisen talouden kestävyysongelma ja jälkimmäisissä osissa käydään läpi erilaisia keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Sopeutustoimista esitellään VM:n tekemä selvitys ympäristön kannalta haitallisista tuista ja potentiaalisista veroreformeista raportissa esitetään alennetuista arvonlisäverokannoista luopumista. Kaikista suurin huomio raportissa kiinnitetään kuitenkin toimiin, joilla työn tarjontaa voitaisiin lisätä. Eläkeuudistukset on kuitenkin rajattu raportin ulkopuolelle, HS:n arvion mukaan valtiovarainministerin asettamien rajoitteiden vuoksi, kun taas itse raportissa rajaus perusteltiin sillä, että eläkereformeista on tekeillä oma selvityksensä. Vaikka raportissa esitellyt reformivaihtoehdot eroavat toisistaan monella tavalla, on niille kaikille yhteistä se, että niiden toteuttaminen on poliittisesti hyvin hankalaa.

Alennetuista arvonlisäverokannoista luopuminen

Ympäristön kannalta haitallisien tukien vähentämisen suhteen raportissa ei ollut oikeastaan mitään uutta tietoa. Lähinnä kyse oli aikaisempien työpapereiden tiivistelmästä, jossa kerrottiin miten ympäristön kannalta haitalliset tuet on määritelty. Näitä laskelmia olen kommentoinut blogissani aikaisemmin (Yhteisöveron kohtaanto ja ympäristölle haitalliset tuet). VM:n raportissa ei oteta kantaa siihen, mitä ympäristön kannalta haitallisille tuille tulisi tehdä ja kyseinen kappale päättyykin töksähtäen lauseisiin: ”Hallitusohjelman mukaan ympäristön kannalta haitalliset tuet kartoitetaan ja suunnataan uudelleen. Tukien kartoitus on nyt tehty.”

Arvonlisäverokantojen yhtenäistämistä esitettiin jo Hetemäen verotyöryhmän suosituksissa. Alennetuista arvonlisäverokannoista luopuminen on yksi keino siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen. VM:n raportissa käydään läpi tutkimuksiin pohjautuvia perusteita arvonlisäverokantojen yhtenäistämiseen. Esimerkiksi Britannian taloustieteilijöistä koostuva ”Hetemäen verotyöryhmä” Mirrlees Review päätyi suosittelemaan yhtenäisiä arvonlisäverokantoja taloustieteellisesti optimaalisena vaihtoehtona. Asiasta on kuitenkin tehty tutkimusta myös Mirrlees Review:n jälkeen ja esimerkiksi yksi tuore pohjoismaalainen tutkimus (Bastani, Blomquist, Pirttilä (2013) : How Should Commodities Be Taxed? A Counterargument to the Recommendation in the Mirrlees Review) osoittaa, että joissain tapauksissa eriytetty kulutusverotus voikin olla optimaalinen vaihtoehto.

VM:n raportissa lasketaan vaikutuksia reformille, jossa eriytetyistä alv-kannoista luovuttaisiin ja samalla yleistä arvonlisäveroastetta laskettaisiin kahdella prosenttiyksiköllä 22 prosenttiin. Kyseinen arvonlisäverouudistus kasvattaisi verotuloja noin 850 miljoonalla eurolla, kun otetaan uudistuksen vaikutukset indeksisidonnaisiin sosiaalietuuksiin. Sosiaalietuuksien indeksisidonnaisuus aiheuttaa osaltaan myös sen, että kyseinen uudistus ei juuri kasvattaisi tuloeroja (muutos gini-kertoimeen olisi 0,02). Osa alennettujen arvonlisäverokantojen korotuksesta kompensoituisi kaikista heikoimmassa asemassa oleville korkeampien sosiaalietuuksien myötä.

Keinot työn tarjonnan lisäämiseksi

Yli puolet raportin sisällöstä käsittelee keinoja, joilla työn tarjontaa voitaisiin lisätä ja työuria pidentää. Eläkepäätökset on kuitenkin jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Työn tarjontaa lisäävät reformit on jaettu neljään osa-alueeseen; nuorten työllistymiseen, opintoaikojen lyhentämiseen, lapsiperheiden työelämään (=kotihoidontuen keston lyhentäminen) ja sosiaaliturvan aiheuttamiin kannustinloukkuihin

Nuorten työllistyminen

Nuorten työllistymisen suhteen raportti arvioi nykyisen nuorisotakuun olevan melko kallis tapa parantaa nuorten työllisyyttä. Nuorisotakuulla arvioidaan olevan melko vähäisiä vaikutuksia nuorten työllistymiseen ja osa tukitoimista kohdistuu nuoriin, jotka työllistyisivät joka tapauksessa. Nuorisotakuu toimii kuitenkin mm. motivointivaikutuksen kautta, osa nuorista poistuu työttömyydestä välttääkseen nuorisotakuun tukitoimet.

Raportissa pohditaan myös mahdollisia uusia toimia nuorten työllistämiseksi. Palkkakustannusten alentaminen esim. nuorten sosiaaliturvamaksuja/palkkoja alentamalla ei ole tutkimustulosten perusteella kovin potentiaalinen tapa parantaa nuorten työllisyyttä. Sosiaaliturvamaksujen alentaminen on pienten vaikutustensa johdosta melko kallis tapa parantaa nuorten työllisyyttä. Yhtenä potentiaalisena vaihtoehtona nuorten työllistämiseksi VM:n raportissa nähdään oppisopimuskoulutuksen lisääminen. Se ei kuitenkaan välttämättä toimi kaikista vaikeimmin työllistettäville nuorille.

Opintoaikojen lyhentäminen

VM:n raportissa käsitellään erilaisia keinoja, joilla opiskelijat saataisiin valmistautumaan suositusajassa. Opiskelun aloittamisen aikaistamiseen kannustavat toimet on rajattu käsittelyn ulkopuolelle.  Kaikki esiteltävät keinot toimivat keppi-periaatteella, eli niiden tarkoituksena on kasvattaa opintojen venymisestä opiskelijalle koituvia kustannuksia. Alla on eri vaihtoehdot lyhyesti esiteltynä:

1. Opintotukikuukausien rajaaminen

Tässä vaihtoehdossa opintotukea saisi vain opintojen tavoitteellisen keston ajan. Eli esimerkiksi viiden vuoden tutkintoon saisi 45 tukikuukautta nykyisen 55 tukikuukauden sijaan. Tässä olisi raportin mukaan periaatteellinen muutos, ”yhteiskunta ei enää rahoittaisi tavoiteajan ylittymistä”.

2. Opintorahapainotteinen tuki opintojen alussa, lainapohjainen opintojen lopussa

Tässä vaihtoehdossa opintorahaa saisi vain opintojen alkuvaiheessa ja opintojen loppuosa olisi rahoitettava opintolainalla. Raportissa esitetään yhtenä vaihtoehtona malli, jossa opintorahaa saisi ainoastaan alempaan korkeakoulututkintoon ja maisterintutkinnot olisi kandin jälkeen rahoitettava opintolainalla. Tämä uudistus vähentäisi ylempien korkeakoulututkintojen houkuttelevuutta, mikä saattaisi olla myös positiivinen asia. Jos kandin tutkinnosta tulisi työelämään valmistava perustutkinto, voitaisiin ylempien korkeakoulututkintojen resurssit kohdistaa paremmin.

3. Lukukausimaksu tavoiteajan ylittäville opiskelijoille

Tässä vaihtoehdossa tavoiteajan ylittämisen jälkeen opiskelijoille määrättäisiin lukukausimaksu. Tämä vaihtoehto olisi opiskelijoille vahvin taloudellinen kannustin opintojen nopeuttamiseksi. VM:n raportissa viitataan Italialaiseen tutkimukseen, jossa lukukausimaksuilla havaittiin olleen merkittävä vaikutus opintojen kestoon.

4. Opiskeluoikeuden ja opintojen edistymisen seurannan kiristäminen

Tässä vaihtoehdossa opintotuen seurantaa kiristettäisiin siten, että opintotuen saamiseen oikeuttavia vuosittaisia opintopisterajoja korotettaisiin.

Kotihoidontuen lyhentäminen

Pienten lasten äitien työllisyysasteen kasvattamiseksi VM:n raportissa käsitellään reformia, jossa kotihoidontukea lyhennettäisiin vuodella siten, että sitä saisi vain siihen asti kunnes nuorin lapsi täyttää 2 vuotta. Raportissa arvioidaan että kyseisellä reformilla olisi lyhyellä tähtäimellä vain vähäisiä vaikutuksia julkiseen talouteen, koska työllisyysvaikutukset jäisivät todennäköisesti vain joihinkin tuhansiin henkilöihin. Jos kohdepopulaatio on pieni, on kokonaisvaikutuskin pieni, vaikka työn tarjonta olisi kuinka joustavaa. Pitkän tähtäimen kokonaisvaikutuksia on kuitenkin vaikea arvioida ja pidemmällä tähtäimellä kotihoidontuen lyhentämisellä voisi olla merkittävä vaikutus esimerkiksi sukupuolten väliseen tasa-arvoon työmarkkinoilla. Kotihoidontuen uudistamiseen tulisi kuitenkin yhdistää keinoja, jotka helpottaisivat pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyöhön.

Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen

Kannustinloukuista keskusteltaessa VM:n raportti keskittyy nimenomaan asumistuen kannustinvaikutuksiin. Asumistuki (ja asumisen tukemiseen käytettävä toimeentulotuki) ovat merkittäviä syitä työttömyysloukkuihin. VM:n raportissa asumistuen tulosidonnaisuuden lieventäminen nähdään mahdollisena, joskin melko kalliina keinona helpottaa työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista. Raportin suositukset koskevatkin muita toimia, joilla asumisen tukemisen negatiivisiin kannustinvaikutuksiin voitaisiin puuttua. Esitettyjä keinoja ovat mm.

– yksiöiden rakentaminen pääkaupunkiseudulle

– valtion tukemien vuokra-asuntojen kohdistaminen asumistuen/toimeentulotuen saajille

– valtion tukemiin asuntoihin tulisi tehdä määräaikaisia (esim. 5 vuotta) vuokrasopimuksia

Työttömyysturva: kesto ja aktivointitoimet

Työttömyysturvan työllisyysvaikutusten osalta VM:n raportissa esitellään tutkimuksia, joissa työttömyysturvan kestolla ja työllistymistodennäköisyydellä on havaittu merkittävä negatiivinen yhteys. Eli työllistymisen todennäköisyys kasvaa merkittävästi silloin, kun työttömyysturvan loppuminen on lähellä. Tällä perusteella työllisyyttä voitaisiin parantaa esimerkiksi työttömyysturvaa porrastamalla.

Työttömyysturvan keston rajaamisen lisäksi raportissa käsitellään työttömyysturvan vastikkeellisuuden vaikutuksia työllistymiseen. Aktivointitoimenpiteet (esim. työvoimakoulutus, tukityöllistäminen, oppisopimuskoulutus) parantavat työttömien työllistymisedellytyksiä. Lisäksi ”epämukaviksi” koetut aktivointitoimenpiteet aiheuttavat samankaltaisen ”motivointivaikutuksen” kuin nuorisotuen toimenpiteet. Eli työtön työllistyy aktivointitoimenpiteet välttääkseen.

Miksi raportti on kirjoitettu?

VM:n Talouspolitiikan Strategia 2013 -julkaisu on johdantonsa perusteella tarkoitettu keskustelun herättäjäksi. Siinä esitellään laskelmia Suomea koskevasta julkisen talouden kestävyysvajeesta ja käsitellään muutamia esimerkkejä keinoista, joilla kestävyysvajeeseen voitaisiin puuttua.

Keskustelunherättäjäksi raportti taitaa jäädäkin. Kaikki raportissa esitellyt reformit ovat esimerkkejä päätöksistä, joita tämän kevään kehysriihessä olisi voitu tehdä, mutta jotka jäivät poliittisten realiteettien ulkopuolelle. Väistämättä tulee mieleen, että onko raporttiin koottu ne toteutumattomat ehdotukset, joita VM valmisteli kehysriiheä varten. Jos näin on, niin hienoa että tehty valmistelutyö ei ole mennyt hukkaan, vaan se voidaan hyödyntää kansalaiskeskustelun herättäjänä.

Raportissa puhutaan nykyisen hallituksen tavoitteista kestävyysvajeen suhteen ja kehotetaan pikaisiin rakennemuutoksiin kestävyysvajeeseen puuttumiseksi. Rakenteelliset uudistukset mahdollistaisivat myös elvyttävän suhdannepolitiikan. Valitettavasti epäilen, että nykyisen hallituksen toimintakausi on kuitenkin liian lyhyt esitettyjen toimien toteuttamiseksi. Raportissa esitellyt reformit kun ovat sellaisia, joilla ei seuraavissa eduskuntavaaleissa ääniä voiteta.

Keskustelunherättäjänä raportin julkaisuajankohta on mielenkiintoinen. Raportti julkaistiin juuri kesälomien alla. Raportti on saanut jonkin verran huomiota mediassa, mutta kyseinen huomio on ollut pääasiassa ennustettavan sensaatiohakuista (esim. US: Ruuan hintaan kaavaillaan Suomessa jättikorotusta, Iltalehti: VM:n raportti esittää: Opiskelijoille lusmuilusta lisälasku). Toistaiseksi poliitikot eivät ole kuitenkaan rynnänneet teilaamaan raportin esityksiä.

VM:n raportti on hyvä katsaus kestävyysvajeongelmaan ja rakenteellisiin uudistusvaihtoehtoihin. On hienoa, että VM:n kansantalousosasto tekee myös avointa taustoittavaa selvitystoimintaa päätöksenteon tueksi. Toivottavasti kyseinen raportti mahtuu mahdollisimman monen talouspolitiikasta kiinnostuneen kesälukemistoon.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s