Taloustieteen historiattomuus

Olen viime aikoina perehtynyt taloustieteen oppihistoriaan lukemalla Agnar Sandmon vetävästi kirjoitettua kirjaa ”Economics Evolving: A History of Economic Thought”. Kirjan johdannossa keskustellaan siitä, onko taloustieteen oppihistorian tuntemisesta lopulta mitään hyötyä. Taloustieteellisessä koulutuksessa opetettavia asioita on hyvin paljon ja taloustieteen oppihistoriaan tai yleiseen taloushistoriaan käytetyt opetustunnit ovat väistämättä poissa muista taloustieteen opinnoista. Olisiko se kuitenkin vaivan arvoista?

Kuolleiden miesten vääriä mielipiteitä

Aikaisemmin (1900-luvun alkupuolella) oppihistorian tuntemus oli oleellinen osa taloustieteen koulutusta. Modernin taloustieteen ja matemaattisten menetelmien yleistymisen myötä oppihistorian merkitys väheni. Tämä johtui siitä, että taloustiede koettiin kumulatiiviseksi tieteeksi, jossa uudet teoriat syntyvät vanhojen teorioiden pohjalta samalla korvaten vanhentuneet mallit. Siten oppihistorian opiskelu on väistämättä vanhentuneiden oppien opiskelua, tai kuten eräs ekonomisti totesi oppihistorian olevan ”the wrong opinions of dead men”. Kumulatiivisena tieteenä taloustieteen opiskelijan tarvitsee opiskella vain keskeisimmät modernit taloustieteen opetukset, koska vanhat mallit ovat joko uusissa malleissa sisällä tai ne ovat teorioina vanhentuneita.

Taloustieteen oppihistorian tuntemuksesta voi kuitenkin olla taloustieteilijöille myös hyötyä. Itse olen sitä mieltä, että jokaisen taloustieteilijän olisi hyvä tuntea myös oman alansa oppihistoriaa. Taloustiede on jatkuvasti kehittyvä tiede, mutta on hyödyllistä tietää miten nykyisiin malleihin on päädytty ja mitkä periaatteet ovat säilyneet samoina Adam Smithin ajoista lähtien. Lisäksi talouskeskustelussa viitataan toistuvasti vanhoihin oppeihin, yksi viimeaikainen esimerkki on ”Sayn laki”, johon on viitattu työn tarjonnan ja kysynnän suhteesta keskusteltaessa. Oppihistoriaan perehtyminen on myös mielenkiintoinen tapa tutustua siihen, millaista taloustieteen tekeminen on eri aikakausina ollut. ”Vanhentuneisiin teorioihin” perehtyminen voi myös antaa perspektiiviä nykyisiin talousteorioihin, jotka nekin ovat todennäköisesti muutaman vuosikymmenen päästä osa vanhentunutta oppihistoriaa.

Mitä voisimme oppia taloushistoriasta?

Siinä missä taloustieteen oppihistorian hyödyllisyydestä on erimielisyyttä, on käytännön taloushistorian tuntemuksen hyödyistä melko laaja yksimielisyys. Esimerkiksi Taloussanomien kysyessä talousvaikuttajilta kirjasuosituksia, päätyi listalle hyvin monta taloushistoriaa käsittelevää kirjaa (useimmin mainittuna Reinhart&Rogoff:This Time is Different, Eight Centuries of Financial Folly”).

Taloushistoria täytyy tuntea, jotta ei toistaisi historian virheitä. Ottaen huomioon kuinka tärkeänä historian osaamista pidetään, siihen käytetään hyvin vähän aikaa taloustieteellisessä opetuksessa. Hyvin paljolti taloushistoriaan perehtyminen jääkin opiskelijoiden (ja taloustieteilijöiden) omalle vastuulle.

Historia taloustieteen opinnoissa

Kun itse aloitin kansantaloustieteen opinnot Tampereen yliopistossa 2000-luvun alkupuolella, kuului perusopintoihin pakollinen kurssi ”Suomen talouden rakenteet ja kehitys”. Kurssilla käsiteltiin mm. syitä Suomen 90-luvun lamaan. Nykyisessä kurssitarjonnassa ei samankaltaista taloushistoriaan keskittyvää kurssia enää taloustieteen pakollisiin kurssivalikoimiin mahdu. Teoreettisten mallien ja empiiristen menetelmien opetus vie niin paljon aikaa, että kurssitarjontaan on vaikeaa saada mahtumaan edes taloushistorian opetusta oppihistoriasta puhumattakaan.

Itse sisällyttäisin taloushistorian opetusta jo kandi-/maisteritason opintoihin ja jättäisin oppihistorian opiskelun tohtoriopintoihin. Moni taloustieteestä valmistuvat päätyy työelämässään aloille, joissa ei taloustieteen opetuksia varsinaisesti tarvita ja silloin taloustieteen oppihistorian tunteminen voi olla työelämänäkökulmasta ”turhaa”. Taloustieteen oppihistoriaa voisi kuitenkin hyödyntää perinteisillä kursseilla. Itse ainakin uskoisin, että olisin sisäistänyt esim. Keynesin mallit aineopintotasolla hieman paremmin, jos kurssilla olisi käyty läpi minkälaisessa taloustilanteessa (ja mihin tarpeeseen) Keynes mallinsa kehitti. Taloustieteelliset mallit on helpompi sisäistää, kun ne on sidottu historiaan.

Olen itse nauttinut taloustieteen oppihistoriaan perehtymisestä ja toivoisin että mahdollisimman moni ammattiekonomistiksi päätyvä tuntisi oman alansa oppihistorian. Oppihistoria kuuluu joissain yliopistoissa tohtoriopintojen kurssitarjontaan, mutta ainakin itselläni oppihistoria sopii hyvin kesälukemiseksi. Nyt siis takaisin Sandmon kirjan pariin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s