Tökkivä työkkäri – käyttäytymistiede työllistymisen apuna

Kuinka työttömät saataisiin töihin? Tämä on kysymys, johon ei ole helppoa vastausta. Näkökannasta riippuen syy työllistymisen vaikeuteen voi olla joko työnhakijoissa tai työnantajissa. Suomessa on keskusteltu useista vaihtoehtoisista malleista, joilla työllistymistä voitaisiin edistää. Tänä vuonna kokeilunsa lopettavassa ns. Paltamon mallissa työttömille taataan työpaikka kunnan toimesta. Ministeri Paula Risikko puolestaan ehdotti mallia, jossa työkykyiset työttömät velvoitettaisiin työpajatoimintaan tai muuhun vastaavaan työkykyä ylläpitävään toimintaan sosiaaliturvan vastineeksi. Myös työvoimatoimistojen toiminnalla on vaikutusta työllistymiseen. Suomessa on toteutettu laaja TE-toimistojen uudistus, joka on saanut osakseen kritiikkiä. Isossa-Britanniassa hallinnon ns. Nudge-unit kokeili paikallisessa TE-keskuksessa, kuinka käyttäytymistieteitä hyödyntämällä ja toimintatapoja muuttamalla voitaisiin nopeuttaa työttömien työllistymistä. Alustavat tulokset ovat varsin positiivisia, pelkästään työvoimatoimistojen toimintatapoja muuttamalla saatiin merkittävä muutos työllistymistodennäköisyyksissä. Kuinka Nudge Unit valtasi työvoimatoimiston Britannian hallinnon sisällä on toiminut nyt jonkin aikaa Behavioural Insights Team (lempinimeltän Nudge Unit), joka pyrkii tuomaan käyttäytymistieteiden oppeja hallinnon avuksi. Kyseinen yksikkö arvioi erilaisia politiikkauudistuksia satunnaiskokeiden avulla ja osa näistä kokeiluista on laajennettu koskemaan koko väestöä. Myös työvoimatoimistojen toiminnasta tehtiin satunnaiskoe. Tällä kertaa kokeen toteuttaminen oli helppoa, koska testitoimistossa työnhakijat jaettiin satunnaisesti kahden kerroksen kesken. Nudge Unit sai toisen kerroksen ”koelaboratoriokseen” ja toinen kerros toimi vertailuryhmänä. Mitä muutoksia kokeilussa sitten tehtiin? Kokeilu sisälsi kolme erillistä uudistusta: 1) Heti töihin. Työttömien ensikäyntiä työvoimatoimistossa muokattiin siten, että pääpaino siirrettiin etuuksien saamisesta työpaikan välittömään löytämiseen. Täytettävien lomakkeiden määrää vähennettiin merkittävästi (muistaakseni kahdeksasta kolmeen) ja työttömien kanssa keskusteltiin pääasiassa keinoista, joilla työpaikka löytyisi heti. Aikaisemmin ensitapaamisen pääpaino oli siinä, että työtön sai työttömyyskorvauksensa ja työpaikan etsimiseen alettiin panostaa voimakkaammin vasta myöhemmillä tapaamisilla 2) Katse tulevaisuuteen. Sen sijaan, että työttömät olisivat kertoneet mitä he ovat tehneet työn löytämisen eteen viimeisten kolmen viikon aikana, työttömien tuli uudistuksen jälkeen kertoa mitä he aikovat tehdä työllistymisensä eteen kahden seuraavan viikon aikana. 3) Hyvä minä! Niille työttömille, jotka olivat olleet kaksi kuukautta työttöminä, kehitettiin itsetuntoa vahvistava ohjelma, joka sisälsi kirjoitusharjoituksia ja omien vahvuuksien tunnistamista. Tämä osio kokeilusta (ja sen sisältämät pakolliset ”humpuukkiharjoitukset”) ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä. Mitä tapahtui? Kokeilu kesti kolmen kuukauden ajan. Sinä aikana kokeiluryhmän jäsenet lopettivat työttömyysetuuksien nostamisen (todennäköisesti työllistymisen johdosta) 15-20 % todennäköisemmin kuin vertailuryhmä. Alla olevasta kuviosta voi huomata, että kokeilun vaikutus on todellakin merkittävä (lähde).

Kokeilun tulokset olivat varsin positiivisia. Tämän jälkeen Nudge Unit on toteuttanut suuremman kokeilun, jonka tuloksia on tiettävästi tulossa tämän vuoden loppuun mennessä. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka kokeilu toimii laajemmassa mittakaavassa (eikä vain yhdessä työnvälitystoimistossa). Ovatko vaikutukset pienempiä silloin, kun kaikki samoista työpaikoista kilpailevat saavat saman itsetuntoa kohottavan palvelun? Toimisiko tämä myös Suomessa? Työvoimatoimistojen toimintatapojen muuttaminen on mielenkiintoinen tapa vaikuttaa työllistymiseen, mutta se ei varmastikaan ole mikään yksittäinen ihmelääke. Tämä on kuitenkin asia, johon myös Suomessa olisi syytä kiinnittää huomiota. Toimivatko Suomen TE-toimistot siten, että ne toimillaan edistävät työllistymistä parhain mahdollisin tavoin, vai keskittyykö toiminta liikaa valvontaan ja lomakkeiden täyttämiseen? Tutkijan kannalta hienoin asia Nudge Unitin toiminnassa on se, että Britanniassa hallitus on aidosti ymmärtänyt satunnaiskokeiden merkityksen. Hallitus on halukas toteuttamaan ja rahoittamaan erilaisia kokeiluita, joiden vaikutuksia tutkijat voivat sitten arvioida. Tämä tutkimustietoon pohjautuva politiikantekotapa on asia, jonka toivoisi aidosti edistyvän myös Suomessa. Suomessa tuntuu olevan sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisessa yksimielisyys ainoastaan siitä, että nykyistä järjestelmää täytyy muuttaa ja että muiden ehdottamat reformit ovat vääriä. Miksei Suomessakin voitaisi kokeilla erilaisia reformeja ja arvioida sitten, mikä niistä toimii parhaiten? Mikä kokeiluissa pelottaa?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s