Miksi kannustinloukkujen poistaminen on vaikeaa?

Työnteon kannustimet ja kannustinloukut ovat taas nousseet keskustelunaiheeksi, kuten näyttää tapahtuvan tasaisin väliajoin. Nordean Aki Kangasharju on ollut huolissaan työttömien heikoista kannustimista siirtyä osa-aikatyöhön ja Kaupan liitto on puolestaan ollut huolissaan osa-aikatyötä tekevien heikoista kannustimista siirtyä kokopäivätyöhön.

Kiinnostuksen lisäksi työnteon kannustimista ja kannustinloukuista on nyt saatavilla myös tuoretta tutkimustietoa. Tuoreimmassa Työpoliittisessa aikakauskirjassa nimittäin ilmestyi tutkimusartikkelimme ”Työllisyys kasvaa, työnteko vähenee? Työnteon kannustimet ja suojaosareformin vaikutus” (Kotamäki & Kärkkäinen 2014). Artikkelissa tarkastellaan, kuinka työnteon kannustimet ovat muuttuneet vuosien 2011 ja 2015 välillä. Laskelmissa kiinnitetään erityistä huomiota työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien vaikutuksiin, koska niiden käyttöönottoa perusteltiin nimenomaan positiivisilla kannustinvaikutuksilla. Laskelmien tulosten perusteella artikkelissa keskustellaan myös vaihtoehtoisista keinoista kannustin- ja byrokratialoukkujen poistamiseksi ja niiden hyvistä/huonoista puolista.

Työnteon kannustimet Suomessa 2011–2015

Artikkelissa tarkastellaan työllistymisen kannustimia laskemalla ns. työllistymisveroasteita kolmessa eri tapauksessa:

  1. Työtön siirtyy kokopäivätyöhön
  2. Työtön siirtyy puolipäivätyöhön
  3. Puolipäivätyötä tekevä siirtyy kokopäivätyöhön

Artikkelissa ei siis tarkastella jo kokopäivätyössä olevien kannustimia lisätä työntekoaan, vaan artikkeli keskittyy työttömien ja soviteltua osa-aikatyötä tekevien kannustimiin. Työnteon kannustinten mittarina käytettävä työllistymisveroaste kertoo, kuinka suuri osa työllistymispalkasta menee veroihin ja pienentyneisiin sosiaalietuuksiin. Eli 80 % työllistymisveroasteella 1000 euron kuukausipalkalle työllistyvän työttömän käytettävissä olevat tulot kasvavat työllistymisen myötä 200 eurolla. Työttömyysloukuksi on usein määritelty tilanne, jossa henkilön työllistymisveroaste on yli 80 %. Alla olevasta taulukosta löytyvät keskimääräiset työllistymisveroasteet vuosien 2011 ja 2015 lainsäädännöllä.


Keskimääräiset työllistymisveroasteet 2011 ja 2015 (%)

 

2011 2015 Muutos (%-yks.)

työttömyys → kokopäivätyö

59,4

62,9 +3,5

työttömyys → puolipäivätyö

64,2 59,7

– 4,5

puolipäivätyö → kokopäivätyö

54,6 66,2

+11,6

Lähde: Kotamäki & Kärkkäinen 2014


Keskimääräinen työllistymisveroaste kokopäivätyöhön työllistyttäessä on kasvanut n. 3,5 prosenttiyksiköllä vuosien 2011 ja 2015 välillä. Tämä on Suomessa poikkeuksellista, koska 90-luvulta lähtien tehtyjen kannustinuudistusten myötä työnteon kannustimet ovat pääsääntöisesti jatkuvasti parantuneet. Työllistymisveroasteita ovat kasvattaneet mm. vuonna 2012 tehty työttömyyspäivärahojen tasokorotus, joka oli perusteltua sosiaaliturvan jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi, mutta samalla se heikentää työllistymisen kannustimia.

Työttömien kannustimet siirtyä osa-aikatyöhön ovat sen sijaan parantuneet, kun keskimääräinen työllistymisveroaste on laskenut 4,5 prosenttiyksiköllä. Syy osa-aikatyönteon kannustinten paranemiseen on työttömyysturvan ja asumistuen 300 euron suojaosa, jonka myötä työtön voi ansaita 300 euroa ilman että se pienentää työttömyyspäivärahaa tai asumistukea. Tämä kasvattaa soviteltua osa-aikatyötä tekevien käytettävissä olevia tuloja ja siten parantaa kannustimia työllistyä osa-aikatyöhön.

Sovitellusta osa-aikatyöstä kokopäivätyöhön siirtymisen kannustimet ovat heikentyneet merkittävästi vuosien 2011 ja 2015 välillä, keskimääräinen työllistymisveroaste on kasvanut n. 11,6 prosenttiyksikköä. Suojaosat selittävät suurimmaksi osaksi myös tämän muutoksen. Kokopäivätyöhön työllistyvä ei hyödy työttömyysturvan suojaosasta ja suuri osa työttömistä työllistyy niin korkealle palkkatasolle, että he eivät hyödy myöskään asumistuen suojaosasta. Kun osa-aikatyötä tekevien tulot kasvavat ja kokopäivätyötä tekevien tulot pysyvät ennallaan, heikentyvät kannustimet siirtyä osa-aikatyöstä kokopäivätyöhön.

Suojaosien käyttöönotto on siis poistanut kannustinloukkuja työttömyydestä osa-aikatyöhön siirryttäessä, mutta samalla synnyttänyt uusia kannustinloukkuja osa-aikatyöstä kokopäivätyöhön siirryttäessä. Tämä voi tarkoittaa sitä, että pitkällä aikavälillä reformin myötä yhteiskunnassa työllisyys kasvaa, mutta kokonaistyötunnit vähenevät (tästä artikkelin nimi).

Miten työnteon kannustimia voitaisiin parantaa?

Suojaosareformien vaikutuksia tarkasteltaessa havaittiin, että kannustinloukkujen poistamiseen tähdännyt reformi ei varsinaisesti poistanut kannustinloukkuja, vaan ainoastaan siirsi loukut uuteen kohtaan. Työnteon kannustinten parantaminen ja kannustinloukkujen purkaminen onkin lopulta vaikeampaa kuin alun perin luulisi.

Työllistymisen kannustimet riippuvat työttömien, osa-aikatyöntekijöiden ja kokopäivätyöntekijöiden käytettävissä olevien tulojen eroista. Mitä enemmän käytettävissä olevat tulot kasvavat työnteon lisäämisen myötä, sitä paremmat ovat työnteon kannustimet. Työnteon kannustimia parantavat uudistukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan, joista jokaiseen liittyy omat ongelmansa:

1. Sosiaaliturvan leikkaaminen

Tämä on yksinkertainen ja staattisesti arvioituna kustannustehokas tapa parantaa työnteon kannustimia. Jos työttömien käytettävissä olevia tuloja leikataan, paranevat työnteon kannustimet ja työttömyysturvamenot pienenevät. Pelkän työttömyysturvan leikkaaminen lisäisi kuitenkin asumistuen- ja toimeentulotuen käyttöä, joka heikentäisi työnteon kannustimia. Sosiaaliturvan leikkaaminen on kuitenkin ongelmallista perusturvan riittävyyden ja tuloerojen kannalta.

2. Soviteltua osa-aikatyötä tekevien tulojen kasvattaminen

Osa-aikatyön kannustimia voidaan parantaa kasvattamalla osa-aikatyötä tekevien käytettävissä olevia tuloja. Jos reformi kohdistetaan nimenomaan soviteltua osa-aikatyötä tekeville, voidaan heidän tulojaan kasvattaa merkittävästi ilman että reformin kustannukset kasvavat liian suureksi. Näin on toimittu esimerkiksi työttömyysturvan suojaosassa. Tämän ongelmana on se, että kannustinloukut siirtyvät tässä tapauksessa osa-aikatyön ja kokopäivätyön välille, kuten tapahtui suojaosareformeissa.

3. Pienipalkkaisten työntekijöiden tulojen kasvattaminen

Kaikkien pienipalkkaisten työntekijöiden käytettävissä olevia tuloja voitaisiin kasvattaa esim. sosiaaliturvan vähenemisasteita pienentämällä tai verotusta keventämällä. Jos käytettävissä olevia tuloja kasvatetaan yhtä paljon sekä osa-aikatyössä että kokopäivätyössä, paranevat työllistymisen kannustimet ilman että synnytetään uusia kannustinloukkuja. Tässä tapauksessa ongelmaksi muodostuu reformin korkea kustannus, kun siitä hyötyvien työntekijöiden määrä on suuri.

Helppoja ratkaisuja taloudellisten kannustinloukkujen poistamiseksi ei siis ole näköpiirissä. Byrokratialoukkujen suhteen tilanne on kuitenkin valoisampi. Valmistelussa oleva reaaliaikainen tulorekisteri voi mahdollistaa sen, että sosiaaliturva sopeutuisi automaattisesti tulojen muutoksiin ilman katkoksia, erillisiä tuloilmoituksia tai epävarmuutta. Reaaliaikaista tulorekisteriä laajempi uudistus olisi eri sosiaaliturvamuotojen yhdistäminen. Tästä yhtenä esimerkkinä toimii Isossa-Britanniassa toteutettu laaja Universal Credit -uudistus, jossa useita tukimuotoja (mm. perustyöttömyysturva, asumistuki, pienituloisille kohdistetut verotuet ja verotuksen lapsivähennykset) yhdistettiin yhdeksi uudeksi tarveharkintaiseksi sosiaalietuudeksi, joka sopeutuu automaattisesti tulojen muutoksiin. Tuen määrä riippuu mm. asuinkunnasta ja lasten lukumäärästä, mutta uudistuksen jälkeen tukea tarvitsevien tarvitsee anoa ainoastaan yhtä tukea.

Lopuksi: kannustinreformien suhteen kannattaa olla realisti

Laskelmat ovat osoittaneet, että kannustinloukkujen poistaminen ei ole helppoa, jos käytössä on rajallinen määrä budjettivaroja. Monet kustannustehokkaat uudistukset joko heikentävät työttömien taloudellista asemaa tai ainoastaan siirtävät kannustinloukut uuteen paikkaan. Tämän takia kannustinloukkujen ihmelääkkeisiin kannattaa suhtautua hieman skeptisesti.

Jos joku esittää, että hänen reforminsa tekisi työnteosta aina kannattavaa, on hyvin todennäköistä että hänellä ei ole esittää mitään laskelmia väitteensä tueksi. Olenkin usein kannustinloukkukeskustelussa esittänyt seuraavan haasteen:

Esitä vero- ja sosiaaliturvamalli, jossa

  • sosiaaliturvan tasoa ei heikennetä
  • pääkaupunkiseudulla asuva kahden lapsen yksinhuoltaja EI ole kannustinloukussa

Toistaiseksi kukaan ei ole vielä haasteeseen vastannut.

Vaikka kannustinloukkuja ei ehkä pystyttäisikään kokonaan poistamaan, voidaan työnteon kannustimia silti parantaa. Tähän on useita vaihtoehtoisia keinoja, mutta työnteon kannustimien kannalta tärkeintä olisi, että vero- ja sosiaaliturvajärjestelmää uudistettaisiin yhtenäisenä kokonaisuutena. Niin kauan kun sosiaaliturvaa ja verotusta kehitetään erikseen, on kannustinloukkujen purkaminen tehotonta.

Mainokset

4 thoughts on “Miksi kannustinloukkujen poistaminen on vaikeaa?

  1. Päivitysilmoitus: Jaakko Stenhäll

  2. Päivitysilmoitus: Mitä tehdä, kun työpaikat katoavat, mutta työ ei | Jaakko Stenhäll

  3. Myös työttömyysturvan lineaarinen malli on mahdollinen. 300 euron kohdalla sataprosenttinen suojaosa alenee kohti 50 prosenttia muutama sata euroa korkeammalle tulotasolle asti, kun nyt vähennetään puolet ansaitun tulon määrästä heti 300 euron jälkeen.

  4. Päivitysilmoitus: Vaalikauden tilinpäätös: perusturva, tuloerot ja kannustinloukut | Second-Best World

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s