Työn verotus ja verokiila

Viime eurovaalien alla aloittanut Faktabaari on hieno palvelu, jonka tavoitteena on parantaa poliittisen keskustelun tasoa tarkistamalla poliitikoiden ja muiden poliittisten toimijoiden puheiden totuudenmukaisuutta. Eduskuntavaalien alla faktantarkistusta tekee Faktabaarin lisäksi ainakin Suomen Kuvalehti (SK tutki ”Benin listan”: Zyskowicz yliarvioi Kela-säästöjen vaikutuksen / Liioitteleeko Timo Soini köyhien määrää?). Faktantarkistus on vaativaa työtä, jota suuresti arvostan, koska se on yksi niistä töistä, joissa ei oikein ole varaa tehdä virheitä. Tämän takia olen itse puuttunut virheellisiin väitteisiin ainoastaan niillä talouspolitiikan osa-alueilla, jotka tunnen syvällisestä (mm. verotus ja kannustinloukut).

Nyt Faktabaari on tarkistanut omalle mukavuusalueelleni kuuluvan väitteen työn verotuksen eroista Suomen ja Ruotsin välillä ja mielestäni vastaus on hieman puuttellinen/virheellinen. Faktabaari tarkisti Jyri Häkämiehen väitteen siitä, että työn verotus on Suomessa merkittävästi Ruotsia kireämpää. Tarkistettu väite oli seuraava:

“Työn verotus tulee painaa lähemmäksi Ruotsin tasoa. Ruotsia pidetään korkean verotuksen maana, mutta tosiasiassa työn verotus on Suomessa huomattavasti kireämpää monissa tuloluokissa. Esimerkiksi 40 000 – 50 000 euroa vuodessa ansaitsevien ryhmässä ero Suomeen on jopa 7 prosenttiyksikköä”

Faktabaari päätyi Veronmaksajain keskusliiton selvitykseen tukeutuen johtopäätökseen, että Häkämiehen väite pitää paikkansa. Todellisuudessa Häkämiehen väite siitä, että 40 000 – 50 000 euroa vuodessa ansaitsevien työn verotus olisi Suomessa 7 prosenttiyksikköä Ruotsia kireämpää, pitää paikkansa ainoastaan siinä tapauksessa, että Häkämiehen määritelmä työn verotuksesta eroaa merkittävästi yleisestä määritelmästä. Syy tähän löytyy verokiilan ja sosiaalivakuutusmaksujen mielenkiintoisesta maailmasta, jota selitän alla tarkemmin.

Lisäys 5.3.2015: Faktabaari on korjannut kyseistä faktantarkistusta tässä blogissa esitettyjen huomioiden pohjalta. Päivitetyn faktantarkistuksen johtopäätös on, että Häkämiehen väite pitää paikkansa vain osittain.

Verokiila verotuksen kansainvälisessä vertailussa

Työn verotusta voidaan mitata ns. verokiilan avulla. Verokiila kertoo, kuinka suuri osuus työnantajan työvoimakuluista (palkka+sivukustannukset) menee veroihin ja työntekijän/työnantajan sosiaalivakuutusmaksuihin. Näiden lisäksi verokiilaan voidaan sisällyttää myös kulutusverotus. Työtulojen kansainvälistä verovertailua tekee mm. OECD, jonka Taxing Wages -sivusto tekee verotuksen kansainvälisen vertailun helpoksi (Taxing Wages: Finland). Alla on tuoreimmat tiedot (2013) yksinasuvan keskituloisen palkansaajan verokiilasta kireimmän verotuksen OECD-maissa (kuviossa ovat mukana OECD-maat, joiden verokiila on OECD-maiden keskiarvoa suurempi):

verokiila2013

Mutta eihän tuon kuvion mukaan työn verotus näytä olevan Suomessa merkittävästi Ruotsia kireämpää? Ei niin, Suomen verokiila on toki hieman Ruotsia korkeampi, mutta eroa on vain n. 0,2 prosenttiyksikköä.

Miksi OECD:n tulokset eroavat niin paljon Häkämiehen väitteestä? Merkittävin syy eroon on siinä, mitä osia verokiilasta otetaan mukaan vertailuun. Alla on kuvio, jossa verokiila on jaettu osatekijöihinsä (verot, työntekijöiden sosiaalivakuutusmaksut, työnantajien sosiaalivakuutusmaksut):

verokiila_dekomponointi

Kuviosta voidaan nähdä, että verokiilan jakauma eroaa Ruotsin ja Suomen välillä. Ruotsissa työnantajat maksavat huomattavasti suuremman osan sosiaalivakuutusmaksuista ja sosiaalivakuutusmaksut muodostavat veroja suuremman osuuden verokiilasta. Nyt Häkämiehen vertailussa huomioidaan verokiilasta ainoastaan kaksi ensimmäistä tekijää, eli työntekijän maksamat verot ja sosiaalivakuutusmaksut. Tämä on ihan perusteltu valinta, jos halutaan tarkastella ainoastaan palkansaajien verotusta, mutta ei silloin jos puhutaan työn verotuksesta kokonaisuudessaan.

Onko EK syyllinen työn verotuksen kiristymiseen?

Sosiaalivakuutusmaksujen ja työn verotuksen välistä yhteyttä voidaan havainnollistaa pohtimalla, mitä johtopäätöksiä siitä syntyisi, jos työnantajien sosiaalivakuutusmaksuja ei pidettäisi työn verotuksena. Silloin työn verotusta voitaisiin keventää ”ilmaiseksi” siirtämällä työntekijöiden sosiaalivakuutusmaksut työnantajien maksettavaksi. Olisiko tämä työn verotuksen kevennys, jota EK kannattaisi? Epäilen.

Jos ainoastaan työntekijöiden sosiaalivakuutusmaksut tulkittaisiin työn verotukseksi, olisi EK myös osasyyllinen työn verotuksen kiristymiseen. Nimittäin vuonna 1993 osa työnantajien sosiaalivakuutusmaksuista siirrettiin työntekijöiden maksettavaksi. Jos ainoastaan työntekijöiden maksamat sosiaalivakuutusmaksut olisivat työn verotusta, olisi tässä tehty merkittävä työn verotuksen kiristys. Mutta näinhän ei todellisuudessa ole, vaan sekä työntekijän että työnantajan sosiaalivakuutusmaksut kohdistuvat työhön. Sosiaalivakuutusmaksujen ja verokiilan väliseen yhteyteen liittyy hankalia kysymyksiä (verokiilasta tarkemmin: Verottajalle 80 % ? – Verokiilan tulkitsemisen vaikeus), mutta jos sosiaalivakuutusmaksut tulkitaan veroiksi, niin tämän pitää koskea sekä työntekijöiden että työnantajien maksamia maksuja.

Onko väite faktaa vai fiktiota?

Häkämiehen väite ja Faktabaarin tarkistus perustuivat Veronmaksajain keskusliiton selvitykseen, jonka toteutustapa eroaa OECD:n vertailusta ja jonka tiedot ovat vuodelta 2014, kun OECD:n tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2013. Tiedot verokiilasta ja sosiaalivakuutusmaksuista löytyvät kuitenkin myös kyseisestä Veronmaksajien selvityksestä. Sivulta 46 löytyy kuvio työnantajien veroluonteisista sosiaalimaksuista, josta nähdään että työnantajien sosiaalivakuutusmaksut 41200 €:n bruttopalkasta ovat Ruotsissa (31,4 %) n. 8 prosenttiyksikköä korkeammat kuin Suomessa (23,1 %). Sivulta 47 löytyy puolestaan verokiilavertailu, jossa nähdään että n. 41200 €:n bruttopalkalla verokiila on Suomessa (44,2 %) n. 1,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Ruotsissa (42,6 %). Veronmaksajien selvityksessä työnantajien sosiaalivakuutusmaksut lasketaan osaksi työn verotusta, joka selviää esim. seuraavasta lainauksesta (s. 46): ”Vertailumaissa on hyvin erilaisia tapoja verottaa työntekijöitä ja työnantajia. Esimerkiksi Virossa, Ruotsissa, Ranskassa ja Espanjassa työnantajat maksavat suuren osan työn verotuksesta palkkaperusteisten sosiaalivakuutusmaksujen muodossa.

Tiivistettynä:

Häkämiehen väite siitä, että työn verotus on Suomessa Ruotsia kireämpää pitää paikkansa sekä OECD:n että Veronmaksajien vertailun perusteella.  Sen sijaan väite siitä, että 40 000–50 000 euroa vuodessa ansaitsevien työn verotus olisi Suomessa 7 prosenttiyksikköä Ruotsia kireämpää, ei pidä paikkansa yleisesti käytetyillä työn verotuksen määritelmillä. Veronmaksajain selvityksen mukaan tämä ero on (verokiilan avulla mitattuna) n. 1,6 prosenttiyksikköä.

Lisäys 5.3.2015: Työn verotus (verokiilalla mitattuna) on Suomessa Ruotsia kireämpää nimenomaan keskituloisella palkansaajalla (40 000 – 50 000). Sen sijaan sekä OECD:n että Veronmaksajien vertailuissa suurituloisten työn verotus oli Ruotsissa kireämpää kuin Suomessa. Esimerkiksi Veronmaksajien selvityksessä (2014) 133 900 euron vuosipalkalla verokiila oli Suomessa (57,2 %) noin 1,2 prosenttiyksikköä pienempi kuin Ruotsissa (58,4 %). Alla olevassa kuviossa on vertailtu Suomen ja Ruotsin verokiilaa eri palkkatasoilla v. 2014, lähteenä Veronmaksajain keskusliiton selvitys.

verokiila_veronmaksajat

Jos Häkämies olisi puhunut työn verotuksen sijaan palkansaajan tuloveroprosentista, olisi väite pitänyt Veronmaksajien selvityksen mukaan paikkansa. Tässäkin tapauksessa olisi ollut syytä tuoda esille, kuinka sosiaalivakuutusmaksujen erilainen jakautuminen työnantajien/työntekijöiden välillä Suomessa ja Ruotsissa vaikuttaa vertailuun.

Lopuksi: faktantarkistus on tärkeää ja vaikeaa

Kuten jo tekstin alussa mainitsin, minusta Faktabaarin missio on hieno ja tärkeä. Kunnioitan myös rohkeutta lähteä faktantarkistukseen ilman aiherajauksia, koska silloin joutuu väistämättä tarkistamaan faktoja myös aihepiireistä, joita tarkistaja ei itse syvällisesti tunne.

Tässä tapauksessa faktantarkistus meni ehkä mielestäni hieman vikaan, koska ”työn verotuksen” ja palkansaajan tuloveroasteen välistä eroa ei tunnistettu. Tämä on kuitenkin täysin ymmärrettävää, koska edes harva tutkija on syventynyt verokiilan tarkempaan tulkintaan. Ehkä faktantarkistus olisi voinut kuitenkin hyötyä useampien lähteiden hyödyntämisestä, koska uskon että tämä sosiaalivakuutusmaksujen ja työn verotuksen välinen suhde olisi tullut ilmi, jos asiaa olisi kysynyt muutamalta verotutkijalta.

Kannustan siis Faktabaaria jatkamaan tärkeää työtään faktantarkistuksen parissa, mutta toivoisin että faktantarkistuksissa tukeuduttaisiin useampiin lähteisiin. Toki myös minuun saa jatkossa ottaa yhteyttä omaan mukavuusalueeseeni osuvissa kysymyksissä.

Mainokset

3 thoughts on “Työn verotus ja verokiila

  1. Kiitoksia, että sivität meitä veroasioissa. En pistäisi pahakseni, jos vaikka hieman useamminkin iskisit lusikkasi soppaan, sillä verotus on erittäin tärkeä työkalu valtion pyörittämisessä ja siitä harva ymmärtää hölkäsen pöläystä.

  2. Ja täältä toiset kiitokset!

    Taas on yksi tyhmä sivistyneempi työn verotusasioista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s