Kannustinloukuista ei päästä ihmelääkkeillä

(Teksti on julkaistu Kauppalehdessä 21.12.2015)

Mikä yhdistää viime aikojen hallituksia? Niiden kaikkien tavoitteena on ollut kannustinloukkujen purkaminen. Myös nykyinen hallitus tavoittelee kannustinloukkujen purkamista sekä perustulokokeilulla että erillisellä kärkihankkeella. Ihmeitä ei kuitenkaan kannata odottaa, sillä kannustinloukkujen purkaminen on joko kallista tai vaatii sosiaaliturvan tason leikkaamista.

Työnteon kannustimiin on kiinnitetty huomiota jo pitkään. Jo 1990-luvun ns. kannustinloukkutyöryhmän tavoitteena oli muuttaa vero- ja sosiaaliturvajärjestelmää siten, että työnteko olisi aina kannattavaa. Työllistymisen taloudelliset kannustimet ovatkin parantuneet Suomessa vuosien 1995 ja 2011 välillä. Työnteon kannustimia ovat parantaneet sekä sosiaaliturvan ja työnteon yhdistämistä helpottaneet sosiaaliturvareformit että työtulojen verotuksen merkittävä keventäminen verovähennysten avulla.

Vaikka keskimääräiset työn vastaanottamisen kannustimet ovatkin parantuneet, työttömyysloukut eivät ole kokonaan poistuneet. Etenkin yksihuoltajien ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavien kannustimet saattavat olla heikot.

Viime vuosina (2011–2015) kannustinloukut ovat taas lisääntyneet. Syitä on monia. Verotuksen kiristyminen on pienentänyt työntekijöiden nettotuloja. Sosiaalietuuksien puolella työttömyysturvan tasokorotus asumistuen ja toimeentulotuen korotuksiin yhdistettynä kasvatti työttömien käytettävissä olevia tuloja ja heikensi työllistymisen kannustimia. Työttömyysturvan tasokorotus on perusteltua sosiaaliturvan jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi, mutta työnteon kannustinten näkökulmasta se on heikennys.

Työllistymisen taloudelliset kannustimet riippuvat työttömien ja työntekijöiden käytettävissä olevien tulojen eroista. Mitä enemmän tulot kasvavat työllistymisen myötä, sitä paremmat ovat työnteon kannustimet. Työnteon kannustimia parantavat uudistukset voidaan jakaa kolmeen kategoriaan, joista jokaiseen liittyy omat ongelmansa.

Ensimmäinen vaihtoehto on työttömien tulojen pienentäminen. Jos työttömien sosiaaliturvaa leikataan, paranevat työnteon kannustimet ja työttömyysturvamenot pienenevät. Pelkän työttömyysturvan leikkaaminen lisäisi kuitenkin asumistuen- ja toimeentulotuen käyttöä, joka heikentäisi työnteon kannustimia. Sosiaaliturvan leikkaaminen on ongelmallista myös perusturvan riittävyyden ja tuloerojen kannalta.

Toinen vaihtoehto on parantaa osa-aikatyön kannustimia kasvattamalla osa-aikatyötä tekevien käytettävissä olevia tuloja. Jos reformi kohdistetaan pelkästään ns. soviteltua osa-aikatyötä tekeville, voidaan heidän tulojaan kasvattaa merkittävästi ilman että reformin kustannukset kasvavat liian suureksi. Näin on toimittu esimerkiksi työttömyysturvan suojaosassa, jossa työtön saa tienata 300 euroa ilman, että työttömyyskorvaus laskee. Uudistuksen ongelmana on se, että kannustinloukut siirtyvät tässä tapauksessa osa-aikatyön ja kokopäivätyön välille kuten on tapahtunutkin suojaosareformeissa.

Kolmas vaihtoehto on kasvattaa kaikkien pienipalkkaisten työntekijöiden käytettävissä olevia tuloja esimerkiksi sosiaaliturvan vähenemisasteita pienentämällä tai verotusta keventämällä.  Jos käytettävissä olevia tuloja kasvatetaan yhtä paljon sekä osa-aikatyössä että kokopäivätyössä, paranevat työllistymisen kannustimet ilman että synnytetään uusia kannustinloukkuja. Tässä tapauksessa ongelmaksi muodostuu reformin korkea kustannus kun siitä hyötyvien työntekijöiden määrä on suuri.

Työllistymisen taloudelliset kannustimet riippuvat työttömien ja työntekijöiden käytettävissä olevien tulojen välisestä erotuksesta. Siten ainoastaan reformit, joissa työntekijät hyötyvät työttömiä enemmän (tai työttömät häviävät työntekijöitä enemmän) parantavat työllistymisen kannustimia. Esimerkiksi perustuloon siirtyminen parantaisi työllistymisen kannustimia ainoastaan siinä tapauksessa että pienituloiset työntekijät hyötyisivät siitä työttömiä enemmän.

Työnteon kannustinten parantaminen on siis joko kallista tai se vaatii sosiaaliturvan tason leikkaamista. Nämä realiteetit pääsevät turhan usein unohtumaan ja siksi kannustinloukkujen purkaminen jää monesti puheen tasolle. Kannustinloukkujen purkaminen onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Olli Kärkkäinen
yksityistalouden ekonomisti, Nordea

Mauri Kotamäki
erityisasiantuntija, Valtiovarainministeriö

Advertisements

One thought on “Kannustinloukuista ei päästä ihmelääkkeillä

  1. Kirjoitus on asiallinen ja hyvin argumentoitu, joskin paholainen piilee yksityiskohdissa, eli sanan ”taloudellinen kannustin” käytössä.

    Perustulon taloudelliset kannustimet (sekä hinta) riippuvat siitä mille tasolle perustulo asetetaan, mutta mallin todelliset kannustimet syntyvät sen yksinkertaisuudesta, sekä yksilölle (ennustettavuus, työnteko ei aiheuta vaivaa tai huolia), että yhteiskunnalle (harkinnanvaraisuuden poisto vähentää byrokratiaa, perustulon taso sen kuinka paljon.)

    Helppoa muutos ei tietysti ikinä ole, mutta se ei tarkoita etteikö yksinkertaistamista pitäisi tehdä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s