Sosiaaliturva tienhaarassa: mitkä ovat vaihtoehdot?

Perustulo, perustili, osallistumistulo, yleisturva, kannustava perusturva − sosiaaliturvan uudistamisvaihtoehdoilla on monta nimeä. Mitkä ovat näiden vaihtoehtojen todelliset erot? Mihin suuntaan sosiaaliturvaa pitäisi viedä? Lue loppuun

Mainokset

Huhut työpaikkojen kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja

Viime aikoina mediassa on käsitelty useaan otteeseen tulevaisuuskuvia työn murroksesta, keskiluokan työpaikkojen katoamisesta ja teknologisesta työttömyydestä. Alla kaksi otetta lehtiartikkeleista:

”Etlan mukaan tietotekniikan kehittyminen uhkaa joka kolmatta suomalaista työpaikkaa. Seuraavan vuosikymmenen tai vuosikymmenien aikana katoavat etenkin alat, joilla palkka on matala ja osaaminen alhaista. Kognitiiviset ja manuaaliset rutiinitehtävät ovat korvattavissa tietotekniikalla miltei kokonaan”

”The number of jobs lost to more efficient machines is only part of the problem. What worries many job experts more is that automation may prevent the economy from creating enough new jobs. … Throughout industry, the trend has been to bigger production with a smaller work force. … Many of the losses in factory jobs have been countered by an increase in the service industries or in office jobs. But automation is beginning to move in and eliminate office jobs too. … In the past, new industries hired far more people than those they put out of business. But this is not true of many of today’s new industries ….Today’s new industries have comparatively few jobs for the unskilled or semiskilled, just the class of workers whose jobs are being eliminated by automation”

Ensimmäinen lainaus on Kauppalehti Optiosta 20.8.2015 ja toinen TIME-lehdestä 24.2.1961 (lähteenä Autor 2015). Huolet automatisaation aiheuttamasta työpaikkakadosta kuulostavat varsin samanlaisilta kuin yli 50 vuotta sitten. Toki huoli teknologisesta työttömyydestä on paljon vanhempaa perua, esimerkiksi 1700-luvun lopulla taloustieteilijä Thomas Mortimer oli huolissaan automatisoitujen sahojen ja myllyjen työttömyyttä kasvattavasta vaikutuksesta. Historiassa huolet työpaikkojen katoamisesta automatisaation myötä ovat toistuvasta osoittautuneet turhiksi, mutta onko tällä kertaa toisin?

Viimeisen viikon sisällä teknologian kehittymisen mahdollisesti aiheuttamaa työelämän muutosta ja teknologista työttömyyttä on käsitelty useissa suomalaisissa medioissa. Kauppalehti Option lisäksi aihetta on käsitelty ainakin Helsingin Sanomissa (Sitran yliasiamies patistaa päättäjiä reagoimaan muuttuvaan työelämään: ”Nyt tarvitaan perustuloa”) ja Ylen Politiikkaradiossa (Suomea uhkaa laaja teknologinen työttömyys).

Kesällä tätä aihetta käsiteltiin myös taloustieteellisellä areenalla, kun Journal of Economic Perspectives julkaisi kolme teema-artikkelia aiheesta ”Automation and Labor Markets”. Hyödynnän tässä tekstissäni niistä kahta, etenkin David Autorin artikkelia ”Why Are There Still So Many Jobs? The History and Future of Workplace Automation” ja jossain määrin myös Mokyr, Vickers & Ziebarth -artikkelia “The History of Technological Anxiety and the Future of Economic Growth: Is This Time Different?”. Miksi näiden artikkelien mukaan huolet työpaikkojen katoamisesta ovat (tälläkin kertaa) liioiteltuja? Lue loppuun

Vaalikauden tilinpäätös: perusturva, tuloerot ja kannustinloukut

THL julkisti viime kuussa raportin, jossa tarkasteltiin perusturvan riittävyyttä ja sen kehitystä tällä vaalikaudella (Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2011–2015). Perusturvan riittävyyden lakisääteinen arviointi on SATA-komitean työstä syntynyt uudistus ja nyt tehty raportti on historian toinen. Arvioinnin toteutti ja raportin kirjoitti laaja-alainen asiantuntijaryhmä, jossa olin myös itse jäsenenä. Tässä tekstissäni tiivistän raportin tuloksia tällä vaalikaudella tapahtuneiden muutosten suhteen. Koska koko 120 sivuisen raportin tulosten referoimisessa ei olisi mitään mieltä, keskityn itseäni eniten kiinnostaviin asioihin eli perusturvan kehitykseen, tuloeroihin ja kannustinloukkuihin. Mitä tällä vaalikaudella tapahtui? Lue loppuun

Työn verotus ja verokiila

Viime eurovaalien alla aloittanut Faktabaari on hieno palvelu, jonka tavoitteena on parantaa poliittisen keskustelun tasoa tarkistamalla poliitikoiden ja muiden poliittisten toimijoiden puheiden totuudenmukaisuutta. Eduskuntavaalien alla faktantarkistusta tekee Faktabaarin lisäksi ainakin Suomen Kuvalehti (SK tutki ”Benin listan”: Zyskowicz yliarvioi Kela-säästöjen vaikutuksen / Liioitteleeko Timo Soini köyhien määrää?). Faktantarkistus on vaativaa työtä, jota suuresti arvostan, koska se on yksi niistä töistä, joissa ei oikein ole varaa tehdä virheitä. Tämän takia olen itse puuttunut virheellisiin väitteisiin ainoastaan niillä talouspolitiikan osa-alueilla, jotka tunnen syvällisestä (mm. verotus ja kannustinloukut).

Nyt Faktabaari on tarkistanut omalle mukavuusalueelleni kuuluvan väitteen työn verotuksen eroista Suomen ja Ruotsin välillä ja mielestäni vastaus on hieman puuttellinen/virheellinen. Faktabaari tarkisti Jyri Häkämiehen väitteen siitä, että työn verotus on Suomessa merkittävästi Ruotsia kireämpää. Tarkistettu väite oli seuraava:

“Työn verotus tulee painaa lähemmäksi Ruotsin tasoa. Ruotsia pidetään korkean verotuksen maana, mutta tosiasiassa työn verotus on Suomessa huomattavasti kireämpää monissa tuloluokissa. Esimerkiksi 40 000 – 50 000 euroa vuodessa ansaitsevien ryhmässä ero Suomeen on jopa 7 prosenttiyksikköä”

Faktabaari päätyi Veronmaksajain keskusliiton selvitykseen tukeutuen johtopäätökseen, että Häkämiehen väite pitää paikkansa. Todellisuudessa Häkämiehen väite siitä, että 40 000 – 50 000 euroa vuodessa ansaitsevien työn verotus olisi Suomessa 7 prosenttiyksikköä Ruotsia kireämpää, pitää paikkansa ainoastaan siinä tapauksessa, että Häkämiehen määritelmä työn verotuksesta eroaa merkittävästi yleisestä määritelmästä. Syy tähän löytyy verokiilan ja sosiaalivakuutusmaksujen mielenkiintoisesta maailmasta, jota selitän alla tarkemmin.

Lisäys 5.3.2015: Faktabaari on korjannut kyseistä faktantarkistusta tässä blogissa esitettyjen huomioiden pohjalta. Päivitetyn faktantarkistuksen johtopäätös on, että Häkämiehen väite pitää paikkansa vain osittain.

Lue loppuun

Poliittista debattia dynaamisista vaikutusarvioista

Kuinka reformien vaikutuksia tulisi arvioida? Siinä kysymys, josta käydään parhaillaan Yhdysvalloissa kiihkeää poliittista väittelyä. Kysymys on ajankohtainen, koska Yhdysvalloissa valitaan parhaillaan uutta johtajaa kongressin budjettitoimistoon (Congressional Budget Office, CBO), joka tuottaa riippumattomia arvioita lakimuutosten vaikutuksista. Republikaanit ovat saavuttaneet kongressissa ja senaatissa enemmistön, jonka johdosta heillä on valta päättää uudesta johtajasta. Tässä yhteydessä osa republikaaneista haluaisi muuttaa tapaa, jolla lakimuutosten vaikutuksia arvioidaan siirtymällä dynaamisiin vaikutusarviointeihin. Käytännössä tavoitteena on, että veronalennusten kustannuksia arvioitaessa huomioitaisiin veronalennusten talouskasvua nopeuttava vaikutus laajojen makromallien avulla. Tavoite dynaamisista budjettilaskelmista ei ole uusi, mutta nyt pelkona on, että CBO:n johtaja valittaisiin poliittisin perustein ja samalla romutettaisiin arvostetun instituution riippumattomuus. Yhdysvaltain kongressin budjettitoimiston johtajan valinnalla ei ole suoraa vaikutusta Suomeen. Debatti siitä, kuinka politiikkamuutosten vaikutusarviota tulisi tehdä, on kuitenkin myös Suomen kannalta mielenkiintoinen. Lakimuutosten vaikutusarviointia ollaan nimittäin mahdollisesti kehittämässä myös Suomessa perustamalla uusi siihen erikoistunut asiantuntijayksikkö.

Alla esittelen aluksi CBO:n merkitystä riippumattomana talouspolitiikan arviointitahona ja sen johtajavalinnan ympärillä käytyä poliittista väittelyä dynaamisista laskelmista, jonka jälkeen käsittelen Suomen tilannetta. Pelkästään Suomen tilanteesta kiinnostuneet lukijat voivat halutessaan hypätä ensimmäisten osioiden yli kohtaan ”Staattiset ja dynaamiset vaikutusarviot Suomessa”. Lue loppuun

Verovähennysten perusteet (toimittajille)

Valtiontalouden tarkastusvirasto esittää tuoreessa tarkastuskertomuksessaan, että Suomen verojärjestelmää tulisi yksinkertaistaa. Verojärjestelmän yksinkertaistamiselle onkin monta hyvää taloustieteellistä perustetta. Viime aikoina on voinut havaita verojärjestelmän yksinkertaistamiselle myös journalistisia perusteita. Tällä tarkoitan verotusta käsitteleviä uutisia/kolumneja, joissa ei ole ymmärretty, kuinka Suomen verojärjestelmä toimii. Koska kansan-/toimittajatajuiseksi yksinkertaistettua verojärjestelmää ei todennäköisesti lähiaikoina olla Suomessa ottamassa käyttöön, voin verotukseen erikoistuneena ekonomistina pyrkiä valaisemaan hieman nykyisen verojärjestelmämme perusteita. Viimeksi kirjoitin ohjeet tasaveron tunnistamiseksi ja tällä kertaa käsittelen verovähennysten yksinkertaista toimintalogiikkaa ja sitä, miten valtio voi keventää pienituloisten verotusta vaikka he eivät maksa valtionveroa. Lue loppuun

Perustulon analyysi – mitä vaikutuksia reformeista tulisi tutkia?

Vihreät julkaisivat päivitetyn perustulomallinsa yhteydessä meidän Eduskunnan sisäisessä tietopalvelussa tekemämme analyysin perustulomallin vaikutuksista (Perustulomallin analyysi). On tosin syytä huomioida, että Vihreiden lopullinen perustulomalli eroaa hieman analysoidusta mallista.

Vihreän eduskuntaryhmän toimeksiannosta tehdyn selvityksen tarkoituksena oli antaa mahdollisimman kattava kuva tarkastelun kohteena olevasta reformista. Analyysi toteutettiin SISU-mikrosimulointimallin (mikrosimuloinnista tarkemmin) avulla. Uusi mikrosimulointimalli, joka pohjautuu 800 000 henkilön otoksen rekisteritietoihin, mahdollistaa aikaisempaa tarkemmat analyysit reformien vaikutuksista.

Perustulon vaikutuksia tarkasteltiin useasta toisiaan täydentävästä näkökulmasta:

  • vaikutus julkisen talouden tasapainoon (reformin vaikutus verotuloihin ja sosiaaliturvamenoihin)
  • vaikutus tuloeroihin (vaikutukset tuloeromittareihin ja eri tulodesiilien tulojen muutos)
  • vaikutus kotitalouksiin (esimerkkilaskelmia ja aineistopohjaisia laskelmia mallin voittajista/häviäjistä)
  • vaikutus työnteon kannustimiin (esimerkkihenkilöillä ja kaikilla työttömillä keskimäärin)

Tässä tapauksessa vaikutuksia oli helppo tarkastella, koska reformiin ei sisältynyt välillisten verojen (mm. arvonlisävero & valmistevero) muutoksia ja analyysi voitiin toteuttaa kokonaisuudessaan SISU-mallin avulla. Koska mikrosimulointimalli ei tällä hetkellä vielä sisällä välillistä verotusta, tulisi välillisten verojen reformien vaikutuksia eri kotitalouksien ostovoimaan arvioida muilla aineistoilla/menetelmillä. SISU-mallista puuttuu vielä myös reformien dynaamisten vaikutusten arviointi, esim. työn tarjontavaikutuksia estimoiva osio. Tosin kannustinlaskelmien avulla voidaan tehdä jotain johtopäätöksiä reformien potentiaalisista työllisyysvaikutuksista (esim. Kotamäki 2014 arvioi suojaosareformien työllisyysvaikutuksia SISU-mallin avulla).

Perustuloanalyysi toimii esimerkkinä siitä, mitä kaikkea vaikutuksia reformeista voidaan mikrosimulointimallien avulla tutkia. Nyt kaikilla eduskuntaryhmillä on mahdollisuus teettää Eduskunnan sisäisessä tietopalvelulla riippumattomia analyysejä eri reformien vaikutuksista. Samalla mallilla arvioidut reformit ovat myös keskenään vertailukelpoisia. Tämä voi potentiaalisesti helpottaa äänestäjien mahdollisuuksia vertailla eri puolueiden esittämiä politiikkavaihtoehtoja.

Reaaliaikainen tulorekisteri – jäävätkö byrokratialoukut historiaan?

Hallituksen rakenneuudistusten kannustinuudistuksista (lähinnä työttömyysturvan ja asumistuen suojaosuuksista) on puhuttu paljon, mutta yksi kannustinuudistus on jäänyt huomattavasti vähäisemmälle huomiolle. Se on päätös kansallisen tulorekisterin perustamisesta. Rakennepoliittisessa ohjelmassa päätös tiivistetään seuraavasti:

Toteutetaan kansallinen tulorekisteri osana kansallista it-palveluarkkitehtuuria ja siihen kuuluvaa kansallista palveluväylää. Tulorekisteri mahdollistaa tulotietojen reaaliaikaisen välittämisen, vähentää tulotietojen raportointia ja tehostaa yksityisen ja julkisen sektorin toimintaa. Tulorekisterihankkeen organisoinnista ja asettamisesta vastaa valtiovarainministeriö.”

Hieno päätös, mutta kuinka tämä liittyy työnteon kannustimiin?
Lue loppuun

Palaako politiikka tieteeseen vai tiede politiikkaan?

Tutkimusrahoitus ja sen koordinointi on ollut tutkijoiden kahvipöytäkeskustelujen aiheena hallituksen suunnitellessa valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistusta. Nyt kun periaatepäätös on tehty, on osa tutkijoista huolissaan siitä, että tutkimusrahoitus alistuisi poliittisten päättäjien tahdon alaiseksi. Vihreä Lanka teki tästä uutisen otsikolla ”Tutkijat pelkäävät politiikan palaavan tieteeseen”. Asiaan voi kuitenkin suhtautua myös optimistisesti, uudistus nimittäin voi myös vahvistaa tutkimustiedon asemaa poliittisessa päätöksenteossa. Minkälaisia rahoitusmuotoja uudistuksessa sitten esitetään ja mitä uhkia/mahdollisuuksia niihin sisältyy? Lue loppuun

Hallituksen rakenneuudistukset ja työn tarjonta

Hallitus sai eilen valmiiksi rakenneuudistusohjelman, jonka tavoitteena on kestävyysvajeen paikkaaminen. Ohjelma on todella laaja ja sisältää suuren joukon enemmän tai vähemmän konkreettisia toimia mm. työn tarjonnan lisäämiseksi ja julkisten palvelujen tuottamisen tehostamiseksi. Jokaiselle osiolle on laskettu oma tavoite kestävyysvajeen paikkaamisessa. Tavoitteena on esimerkiksi pidentää työuria yhteensä 2 vuotta siten että työurat pitenisivät puolella vuodella uran alkupäässä ja 1,5 vuodella uran loppupäässä. Samalla tavoitteena on laskea rakenteellista työttömyyttä yhdellä prosenttiyksiköllä. Näiden toimien arvioidaan pienentävän kestävyysvajetta yhteensä 1,7 prosenttiyksiköllä.

Ohjelmapaperi sisältää niin paljon reformeja, että niiden kaikkien esitteleminen yhdessä tekstissä olisi puuduttavaa niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Tämän vuoksi keskityn tässä tekstissä analysoimaan muutamia työn tarjonnan lisäämiseen pyrkiviä reformeja. Käyn läpi mm. kannustinloukkureformeja, kotihoidontuen uudistuksen ja opintojen nopeuttamista tavoittelevia uudistuksia. Samalla vertailen Hetemäen virkamiestyöryhmän kirjoittamaa pohjaesitystä hallituksen lopulliseen ohjelmapaperiin. Näitä vertailemalla voidaan nähdä, kuinka esitykset muuttuivat poliittisessa valmistelussa. Lue loppuun