Kriisin kohdatessa, moni ihminen tukeutuu uskoonsa. Tämä näyttäisi pätevän myös talouskriisien kohdalla. Ranskan valtiovarainministeri kertoi, että Ranskan hallitus ei usko säästökuureihin. Suomessa taas työ- ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on kertonut uskovansa, että tietyt veronalennukset olisivat itserahoitteisia. Usko omaan talouspolitiikkaan on tärkeää, mutta on vaikeaa saada kuusi puoluetta uskomaan samaan asiaan.
Nyt vietetään kesän hääsesonkia ja useissa häissä lausutaan Raamatusta ensimmäinen kirje korinttilaisille (tarkemmin sen 13. luku). Suomessa vallitsevan hallituksen pakkoavioliitto voisi kaivata hieman uskonvahvistusta näitä vaikeina aikoina. Sen vuoksi alta löytyy ”Ensimmäinen kirje hallitukselle”, jonka toivon vahvistavan hallituksen taloususkoa budjettiriihen alla. Toivon teille kaikkea hyvää!
Ensimmäinen kirje hallitukselle
Vaikka minä puhuisin ekonomistien ja tutkimusten kielillä, mutta minulta puuttuisi kansan tuki, olisin minä vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Ja vaikka minulla olisi taloussuhdanteiden profetoimisen lahja, vaikka tietäisin kaikkien talousreformien vaikutusarviot, mutta minulta puuttuisi kansan tuki, en olisi mitään.
Ja vaikka minä ratkaisin kestävyysvajeen ja sote-uudistuksen solmut, mutta minulta puuttuisi kansan tuki, en sillä vaaleja voittaisi.
Kansan mieli on pitkävihainen, kansan tuki on ailahteleva; kansan tuki on toreilla, markkinoilla ja nimettömillä nettifoorumeilla; kansan mieli ei iloitse onnistumisista, vaan iloitsee vastoinkäymisistä yhdessä keltaisen lehdistön kanssa. Kaiken se muistaa, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Seuraavat vaalit ovat aina lähellä; mutta talousennusteet, ne muuttuvat ja talousviisaiden suositukset unohtuvat.
Sillä tutkimustietomme on vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä on tärkeää (vaalit), unohtuu se, mikä on vajavaista.
Kun minä olin oppositiossa, minä puhuin kuin oppositiossa, minulla oli opposition lakiehdotukset ja minä ajattelin kuin populisti; kun pääsin hallitukseen, hylkäsin minä sen, mikä kuuluu oppositiopolitiikkaan ja puhuin vastuunkannon äänellä.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, tulevat vaalit. Mutta tärkein niistä on tulevat vaalit.
Second-Best World 
Hauska! Tätä jäin vain miettimään:
”Kun minä olin oppositiossa, minä puhuin kuin oppositiossa, minulla oli opposition lakiehdotukset ja minä ajattelin kuin populisti; kun pääsin hallitukseen, hylkäsin minä sen, mikä kuuluu oppositiopolitiikkaan ja puhuin vastuunkannon äänellä.”
Aivan kuin hallitukset eivät toimisi populistisesti, etenkin vaalien alla. Ks. jakovara suomalaisessa poliittisessa keskustelussa.
Olet aivan oikeassa siinä, että myös hallituspuolueet osaavat populismin taidon. Tästä esimerkkinä on juuri ”valikoiva Keynesiläisyys”: laskukauden elvytys ja nousukauden jakovara.
Mutta itse näkisin oppositiopolitiikan olevan keskimäärin kuitenkin vielä populistisempaa, kun vaikeita päätöksiä ei ole pakko itse tehdä. Hallituksessa painotetaan sitten vastuunkantoa ja puhutaan kansalle vakavalla äänenpainolla.